Tankarin kirkon historia

Tankarin saaressa on ollut silakanpyytäjiä 1600-luvulta lähtien. Suomen- ja ruotsinkielen kieliraja kulkee Tankarin kohdalla, niinpä silakanpyytäjiä oli Kokkolasta, Kaarlelasta, Kälviältä, Kruunupyystä,Luodosta sekä Pedersörestä.

Vanhimmat säilyneet kalastajamajat ovat 1700-luvulta. Silakanpyynti alkoi kesäkuussa ja päättyi syksyllä. Talvella ei Tankarissa harjoitettu kalastusta. Rovastintarkastuksessa vuonna 1701 Kaarlelan pappeja kehotettiin menemään kalastuspaikoille pitämään silakanpyynnin aikana jumalanpalveluksia. Vuonna 1727 kehotettiin kalastajia osallistumaan jumalanpalveluksiin emäkirkossa. Koska matka emäkirkolle oli pitkä, ryhtyivät Tankarin kalastajat rakentamaan omaa kirkkoa saarelle vuonna 1754. Kirkko rakennettiin saaren korkeimmalle kohdalle. Kun valtio vuonna 1889 alkoi rakentaa majakkaa, kirkko jouduttiin siirtämään majakan tieltä nykyiselle paikalle.

Kalastajat rakensivat itse kirkkonsa. Tosin emäseurakunta myönsi 20 kuparitaalaria kappelin rakentamiseksi. Kirkko näyttää ulkopuolelta suunnilleen samanlaiselta kuin saaren kalastajamajat. Se on 8 m pitkä ja 6 m leveä, sivuseinät ovat 2,8 m korkeat. Eteläpuolella on 8 penkkiä ja pohjoispuolella 7 sekä kuorissa 3 sivupenkkiä. Kirkon etuosassa on saarnastuoli ja ulko-oven vieressä uhritukki.

Kirkkoon lahjoituksina saadut taulut ovat mielenkiintoisia. Vanhin kirkossa oleva alkuperäinen taulu on öljyvärimaalaus Hurskas kristitty vuodelta 1764. Sen on maalannut kirkkomaalari Johan Backman Alavetelistä.

Vielä vanhempi teos on vuodelta 1697, ja se kuvaa miten arkkienkeli Mikael taistelee perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista. Alkuperäinen taulu on siirretty Kaarlelan kirkkoon ja Tankarin kirkossa on jäljennös. Muita kiinnostavia tauluja ovat Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi sekä Ruotsin kuningas Adolf Fredrikiä esittävä kuparipiirros.

Pitäjänapulaisen tehtävänä oli hoitaa jumalanpalvelukset Tankarissa. Hän saapui alkukesästä jolloin kalastus oli täydessä käynnissä, ja hän viipyi muutamia viikkoja. Tänä aikana hän ei toiminut vain pappina vaan myös satamavoutina. Pitäjänapulaisen palkka oli 10-12 puolitynnyriä silakkaa kaudelta.

Kirkon kello ei kutsunut Tankarin asukkaita vain jumalanpalveluksiin vaan myös muihin kokouksiin. Niinpä sillä tiedotettiin myös satamakokouksen alkamisesta. Satamakokouksessa päätettiin yhteisistä asioista, myös kirkkoa koskevista korjaustöistä. Tankarin kirkko oli kalastajien, ja he ylläpitivät sitä.

1860-luvulla Tankarissa asui kesäisin yli 60 venekuntaa. Viime vuosisadan alussa moottoriveneet tulivat mukaan kuvaan ja olot saarella muuttuivat. Lopulta yksikään kalastajaperhe ei asunut saarella pitkään. Vuonna 1956 Kaarlelan seurakunta ilmoitti olevansa valmis huolehtimaan kirkon ylläpidosta.