Työssä näkee elämän ainutkertaisuuden

Aapo Kaivosoja toimii sairaalapastorina Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa.

Mitä teet työksesi?
- Vierailen eri osastoilla tapaamassa potilaita. Kohtaan sairaalan käytävillä myös omaisia ja henkilökuntaa ja olen tavattavissa luottamuksellista keskustelua ja kirkollisia toimituksia varten.

Miksi hakeuduit kirkon töihin?
- Seurakunta tuli minulle tärkeäksi ja läheiseksi jo nuorena. Sain siellä ystäviä ja koin myös Jumalan puhuttelua Raamatun sanoissa ja hengellisissä lauluissa.
- Jossakin kohtaa koin, että tahtoisin itsekin palvella kirkon työssä, pappina.

Mistä nautit työssäsi?
- Nautin siitä, kun löydän keskusteluyhteyden toisen ihmisen kanssa ja jos voin tuon kohtaamisen ja yhteisen pohdiskelun kautta olla tukemassa häntä hänen elämäntilanteessaan.

Mikä työssäsi on haastavinta, yllättävintä tai palkitsevinta?
- Työ sairaalapastorina on sillä tavalla haastavaa ja palkitsevaa, että saa ja joutuu paneutua ihmisten kohtaamiseen yksilöllisellä, henkilökohtaisellakin tasolla.
- Tapaamisissa esille tulevat asiat vaihtelevat. Usein ollaan surun ja sairauden äärellä tai muuten näkee, kuinka haurasta ja samalla ainutkertaisen arvokasta ihmiselämä on.

Miten palaudut työstäsi?
- Oma perhe, puoliso ja lapset auttavat palautumaan työstä ja maadoittavat sopivasti elämän hyvään arkeen.
- Harrastan musiikkia ja pidän myös monipuolisesta käsillä tekemisestä, onpa kyse sitten pihan haravoimisesta tai pienestä nikkaroinnista. Sellainen on tuntunut sopivalta vastapainolta työlle.

Mikä on lempilaulusi tai -virtesi?
- Virsi 525, Suurempi kuin sydämeni, on monessa elämäntilanteessa tuntunut minulle tärkeältä. Se rohkaisee ihmisen kokoiselle paikalle. Laulussa pyydetään esimerkiksi rohkeutta kulkea ”maastoon tiettömään.” Niinhän se elämässä usein on, ettei valmiita teitä tai edes suuntaviittoja ole näköpiirissä. Silloinkin on hyvä muistaa, ettei kaiken tarvitse olla omissa käsissä, vaan saa jättäytyä Jumalan varaan.