Kello on suomenkielessä monimerkityksinen sana.
Kissankello, maakuntamme nimikkokukka edustaa laajaa kellokukkien sukua. On kelloja, jotka näyttävät meille ajan kulun ja kelloja, jotka kertovat liikehdinnästä tai ilmaisevat paikkaa.
Kellojen ääniä kuvaillaan monenlaisin ilmauksin. Seinäkellot raksuttavat ja lyövät, herätyskellot tikittävät ja pärisevät. Lehmänkellot kalkattavat, aisakellot helkkäävät, tonttujen kulkuskellot helisevät tai kilisevät.
Joululauluissa kirkonkellot soivat, kumisevat, kajahtavat, kaikuvat, pauhaavat, raikuvat ja helkkyvät.
Kirkonkelloilla on aina viesti, sanoma kerrottavanaan.
Päivittäin kuulemme radiosta Turun tuomiokirkon kellon lyönnit. Ne kertovat, että on puolen päivän hetki.
Ehtookellojen kuuntelu on minulle lauantai-iltojen harrastus ja tärkeä siirtymäriitti arjesta pyhäpäivään. Suomen kirkkojen tapuleista ja kellotorneista kajahtaa eetteriin joskus vain yhden kellon toistuvia kumahduksia, joskus useamman kellon sävelmiä. Radion kuuluttaja kertoo, että kellot julistavat pyhän alkaneeksi.
Sanomakellojen soitto arkipäivänä tiedottaa seurakunnan jäsenen siirtyneen ajasta ikuisuuteen. Viesti on vahvaa kieltä ihmisen kuolevaisuudesta ja kuoleman todellisuudesta.
Siunaustilaisuuksissa soitetaan hautaan siunaamisen kelloja.
Hääkelloja soitetaan joissakin kirkoissa avioliittoon vihkimisen jälkeen. Silloin raikuu ilmoille riemullinen pauhina, jonka viestinä on onnen ja hyvän tulevaisuuden toivotukset.
Huomenkello on sunnuntaisin ensimmäinen kutsu jumalanpalvelukseen aamuyhdeksältä. Papin kello soitetaan varttia vaille kymmenen ja yhteensoitto, merkki messun alkamisesta, soi viittä vaille kymmenen.
Kirkonkellojen kylkiin on usein niiden valamisvaiheessa laadittu kirjoituksia. Ne kertovat raamatun tai virren jakein kellojen julistustehtävästä, joskus myös kellojen valmistusajasta tai lahjoittajista.
Tekstit eivät kuitenkaan koskaan näy tai kuulu kirkkoväelle kellojen kumistessa. Olisipa mukava joskus kuulla papilta messun alkutervedyksessä myös kellojen tervehdyssanat.
Yritin etsiä tietoa Kaarlelan ja Kokkolan kirkkojen kelloista. Niukka oli löytöni. Uruista ja kirkkotaiteesta kerrotaan, kelloista hyvin vähän.
Kaarlelan kirkko on saanut ison kellon v.1625, pikkukellon v.1645 ja keskikellon v.1689. Iso kello on valettu Tukholmassa uudelleen v.1737. Yhdessä kellossa on tieto, että se vietiin turvaan vuonna 1714 venäläisten hyökätessä ja palautettiin paikoilleen seitsemän vuoden kuluttua.
Internetistä löytyi myös kuva Kaarlelan kirkon kellosta, jossa lukee Jubilate Deo, Kohota Jumalalle riemuhuuto, hankittu Riemuvuonna AD 2000.
Kokkolan kirkon kelloista löytyi vain tieto, että kolme kirkonkelloa on valettu Veljekset Friis Oy:n Konepajalla. Ne ovat ääneltään tulipalossa tuhoutuneiden kellojen kaltaiset.
Sain ainutkertaisen elämyksen noista kirkonkelloista aivan Kokkolassa asumiseni alkuaikana. Oli ensimmäisen adventin aattoilta ja olin kovassa pakkasessa viemässä kuumaa riisipuurokattilaa kylpypyyhkeeseen kiedottuna sairastuneelle vanhusystävälleni. Kävelin torin poikki, kun ensin alkoi kuulua ehtookellojen soitto Kaarlelan kirkon tornista ja muutaman lyönnin jälkeen alkoivat myös Kokkolan kirkon kellot soida. Hieno elämys! Taivaankannen kautta kantautui korviini rauhoittava kuulutus: Joulu tulee. Joulu tulee keskeneräisyyteesi ja yksinäisyyteesi. Odota joulua.
Valitsin joulutervehdysteni rungoksi Joulun kellot- laulun.
Kuule kellot, rauhan kellot soivat!
Melske mainen hetkeks hiljenee.
Rauhan, riemun sanomaa ne toivat,
jota ihmiskunta kaipailee.
Joulunkellojen sanoma on ilmoitus kaikelle kansalle ihmiseksi syntyneestä Jumalan Pojasta. Kuten enkelit jouluyönä, kellotkin kertovat vain sen, mikä niille on tehtäväksi annettu.
Sitten ne vaikenevat, antautumatta kuulijansa kanssa keskusteluihin tai väittelyihin viestin sisällöstä tai tarpeellisuudesta.
On kuulijan valinta, miten hän antaa viestin vaikuttaa mieleensä tai askeliinsa.
On niin paljon riitaa, kademieltä,
toinen toistaan vastaan kapinoi.
Harvoin kuulet rakkauden kieltä,
joka elon onnen tuoda voi.
Niin totta kuin tänä jouluna onkin tämä joululaulun säkeistö, niin joulun kellot kumajavat aina rauhan kieltä ja sovinnon mieltä, tuoden toivon kajastusta maan pimeyteen.
Silloin, silloin vasta juhla meillä
joulunkellot taas kun kumajaa.
Missä kuljemmekin elon teillä
taivas keskellämme kangastaa.
Hiljennytään. Kuunnellaan joulunkellojen sanomaa. Rauhallista Joulujuhlaa!
Gloria in excelsis Deo
Lauri Parviaisen säveltämän ja Linda Kunnaksen sanoittaman laulun Joulun kellot voit kuunnella Taivalkosken kirkosta.
