Kokkolan seurakuntayhtymän ja sen seurakuntien logojen tarinat

Kokkolan seurakuntayhtymän ja sen seurakuntien logosarjan on suunnitellut Johannes Kuutsa Viestintätoimisto St. Hurmos Oy.

Seurakuntayhtymän ja jäsenseurakuntien logoissa on yhdistävänä elementtinä logon reunan muodostava kompassi. Kompassin ilmansuunnat muodostavat modernia esitystapaa käyttäen kristinuskon tärkeimmän symbolin, ristin. Kompassin symboliikka viittaa myös siihen, että usko on ihmisen oma sisäinen navigointiväline, joka ohjaa oikeaan suuntaan elämän eri tilanteissa. Englannin kielessä kompassi (compass) myös muistuttaa sanana seurakunnan ehkä tärkeimmästä arvosta eli lähimmäisen rakkaudesta ja myötätunnosta (compassion).

Kokkolan seurakuntayhtymän logo.

Kokkolan seurakuntayhtymän logo

Jeesus ohjaa seurakuntaa

Yhtymän logon ominaispiirteenä on purjelaiva. Laiva on perinteinen kirkon symboli, ja ristillä varustettu laiva kuvaa Jeesuksen ohjaamaa seurakuntaa. Laivaa on myös käytetty kuvaamaan kirkkojen välistä yhteistyötä, ekumeniaa, ja vaikka nykyään ekumenialla viitataan yleisimmin kansainväliseen kirkkojen yhteistyöhön, tässä logossa laiva viittaa seurakuntayhtymän jäsenseurakuntien yhteistyöhön. Merellinen aihe myös viittaa Kokkolan seurakuntayhtymän maantieteelliseen sijaintiin ja ympäröivään luonnonmaisemaan.

Kokkolan suomalaisen seurakunnan logo.

Kokkolan suomalaisen seurakunnan logo

Uskon ja toivon ankkuri

Seurakunnan pääkirkko on Kokkolan kirkko. Logossa Kokkolan kirkkoa symboloi ankkuri, joka viittaa kirkon nimeen De Profundis - Syvyydestä. Logossa on meren syvyydestä nouseva ankkuri, joka on kristillisessä symboliikassa perinteinen uskon ja toivon symboli. Ankkurin yläpään muodossa voi nähdä Kokkolan kaupunkikuvan ylle nousevan korkean kirkon tornin.

Kokkolan ruotsalaisen seurakunnan logo.

Kokkolan ruotsalaisen seurakunnan logo

Kirkkojen profiilit symbolisoivat yhteistyötä

Logon muodostavat Kaarlelan kirkon torni ja Kokkolan kirkon kattoprofiili. Ne näkyvät hyvin katukuvassa ja ovat tuttuja kokkolalaisille. Yhdistelemällä seurakunnan molempien kirkkojen profiilit haluamme kuvastaa kahta seurakuntaa jotka nykyään toimivat yhtenä yhteisenä seurakuntana.

Kaustisen ja Ullavan seurakunnan logo.

Kaustisen ja Ullavan seurakunnan logo

Tärkeimpänä risti

Logon keskellä on naularisti, joka on seudulla perinteisesti symboloinut kirkon rakentamista. Logossa siniset kaaret kohtaavat ristin eli rakennetun kirkon luona: kaksi aluetta yhdistyy yhteiseksi seurakunnaksi. Sinisissä kaarissa voidaan myös nähdä suojelusenkelin siiven muodot.

Kälviän seurakunnan logo.

Kälviän seurakunnan logo

Tunnettu tapuli

Logon keskellä on Kälviän kirkon tunnistettavin piirre eli tapuli. Tapuli on kuvattu alaviistosta, jotta oikean tapulin näyttävyys välittyisi myös logossa. Alaviistosta kuvatussa tapulissa on kruunumaista majesteettisuutta ja kruunu on kristillisessä symboliikassa perinteinen iankaikkisen elämän vertauskuva.

Lohtajan seurakunnan loog.

Lohtajan seurakunnan logo

Pookista loistaa valo

Logon keskellä on Ohtakarin Pooki -majakkaa muistuttava muoto, jonka huipulta loistaa nelisakarainen valo. Majakan alapuolella on meren tyrskyjä muodoltaan muistuttava kala. Pookimajakka ohjaa kalastajat mereltä kotiin, ja siten se on oiva seurakunnan ja kirkon symboli. Kala symboloi meren ja kalastuksen merkitystä osana Lohtajan historiaa ja elinkeinoelämää sekä tärkeätä ravinnonlähdettä. Kala on kristillisessä symboliikassa myös perinteinen Kristuksen vertauskuva.

Halsuan seurakunnan logo.

Halsuan seurakunnan logo

Kellotorni kutsuu yhteisiin jumalanpalveluksiin

Logon keskellä on kirkon torni tapulin kellotornista kuvattuna. Kirkon torni on aina ollut maamerkki, joka risteineen on näkynyt kauas sivukylille saakka ja muistuttanut kirkon läsnäolosta ihmisten arkisessa elämässä. Kirkon torni on toiminut myös pitkään kellotornina, ennen kuin kellotapuli rakennettiin vuonna 1882. Näin se on kutsunut ihmisiä osallistumaan yhteisiin jumalanpalveluksiin. Männyn näre on kasvanut aikanaan kirkkomaalla ja kuvaa hyvin karuja elämän olosuhteita Halsualla - varsinkin kirkon rakentamisen aikana 1826. Näre kuvaa myös seurakuntalaisten vaatimatonta, Jumalan armon varassa lepäävää uskoa.