Vaikka Tankarin kirkko on pieni ja vaatimaton rakennus, kätkee se sisäänsä suuren määrän historiaa ja merkitystä. Kirkko rakennettiin vuonna 1754, aikana jolloin Tankarin saari oli keskeinen kohtaamispaikka kalastajille ja merenkävijöille

1600-1800-lukujen välillä  Tankar oli tärkeä paikka silakan kalastukselle. Kalastajat Lohtajalta, Kälviältä, Kokkolasta, Öjasta, Luodosta ja Kruunupyystä kulkivat saarelle, joka tunnettiin runsaista kalavesistään. Vuonna 1860 saarella oli noin viisikymmentä satamanomistajaa, mutta määrä väheni yhdeksään venekuntaan vuoteen 1927 mennessä.

Tankarin kirkko ei ole vain rakennus, vaan myös symboli uskosta ja syvästä yhteenkuuluvuudesta, joka on yhdistänyt saaren asukkaita kautta aikojen.

Ennen kirkon rakentamista saarella ei ollut pysyvää jumalanpalveluspaikkaa. Vuonna 1710 suoritetun rovastintarkastuksen aikana Kokkolan pappeja kehotettiin pitämään jumalanpalveluksia saarella silakanpyynnin sesongin aikana. Säännöllisiä jumalanpalveluksia oli kuitenkin vaikea ylläpitää, joten kalastajia kehotettiin käymään emäkirkossa.

Tarve hengelliselle paikalle, josta merenkävijät ja kalastajat voisivat hakea suojaa, hengellistä ohjausta ja tukea, johti päätökseen rakentaa kirkko. Rakennusprojekti oli yhteinen ponnistus, johon paikalliset asukkaat osallistuivat sekä työpanoksellaan että materiaaleilla, mikä loi vahvan yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen.

Kirkko siirrettiin saaren korkeimmalta kohdalta nykyiselle paikalleen, jotta tulevalle majakalle saatiin tilaa. Majakka valmistui vuonna 1889.

Kirkko on rakennettu puusta, joka oli yleinen rakennusmateriaali 1700-luvun kirkoissa Suomessa. Yksinkertaisella arkkitehtuurillaan se heijastaa ympäröivän luonnon ja käytännöllisten olosuhteiden vaikutusta. Sisustus on minimalistinen ja vaatimaton. Tilaa hallitsevat puiset penkit ja alttari, joka on rakennettu yksinkertaisista laudoista. Seinät on koristeltu muutamilla uskonnollisilla symboleilla ja raamatullisia kohtauksia kuvaavilla maalauksilla. Tämä niukka koristelu luo hartaan ilmapiirin, joka kutsuu mietiskelyyn ja hiljentymiseen.

Yksi kirkon erikoisimmista yksityiskohdista on ns. ”vaivaisukko”, ovessa oleva reikä, jota käytettiin keräämään rahaa tarvitseville. Reiän sisäpuolta peittää ontto puupala, jossa on rautakoristeet ja lukko.

Kirkonkello, joka on sijoitettu pienen katoksen alle, on myöhempää lisärakennetta. Se on erikoinen muodoltaan ja symboloi kirkon historiallista merkitystä saarella. Kelloa käytettiin paitsi kutsumaan jumalanpalvelukseen myös kokoamaan ihmiset hätätilanteissa. Tärkeissä tapaamisissa, kuten satamakokouksissa, oli tapana soittaa kelloa merkkinä tilaisuuden alkamisesta.

Tankarin kirkko on ollut keskeinen kokoontumispaikka saaren asukkaille. Siellä on juhlittu elämän suuria juhlia, häistä hautajaisiin, ja etsitty lohtua ja yhteisöllisyyttä vaikeina aikoina. Kirkko on myös ollut paikka juhlille ja kulttuuritapahtumille, mikä on vahvistanut yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä saarella.

Vuosien varrella kirkkoa on korjattu, jotta sen rakenne ja kauneus säilyisivät, mutta alkuperäinen viehätys on pysynyt ennallaan.

Vuonna 1921 kirkko maalattiin punamullalla ja kuparisavulla, ja vuonna 1928 korjattiin katto ja ikkunaluukut. Vuonna 1964 rakennettiin uudet puuportaat. Tänä vuonna kirkko on saanut uuden maalipinnan. Nykyään Kokkolan seurakuntayhtymä vastaa kirkon ylläpidosta.

Kesällä 2024 juhlavuoden kunniaksi ehtookellot soivat joka lauantai klo 18 vanhan perinteen mukaisesti. Kirkko on avoinna vierailijoille päivittäin kesäkuukausina. 

Kirkossa voidaan järjestää jumalanpalveluksia, vihkimisiä ja muita tilaisuuksia. Kirkon varauksista ja opastuksista vastaa Visit Kokkola. Vihkimisvaraukset tehdään Kokkolan seurakuntayhtymän kautta.

Sisustus on yksinkertainen ja pelkistetty. Laudoista rakennetun alttarin
päällä seisoo kaksi lahjoitettua kynttilänjalkaa. Kuva: Lisen Forsgård

H. Mattsonin tekemä ja vuonna 1966 lahjoittama kalastajaveneen malli,
roikkuu kirkon katossa. Kuva: Lisen Forsgård

Teksti: Lisen Forsgård

Lähde: protankar.fi