Uutiset

Nuorten ajatuksia rippikoululeiristä

Julkaistu: 31.07.2019

Keväällä kohtasimme koko ryhmän kanssa ensimmäistä kertaa starttipäivässä. Jo tuolloin oli aistittavissa odotusta ja innokkuutta - halua tehdä rippikoulusta ikimuistoinen juttu. Starttipäivän aikana nuoret saivat muun muassa kirjoittaa ylös pienille lapuille asioita, joita he olivat kuulleet rippikoulusta. Suuressa osassa oli maininta luvassa olevasta ihan kivasta viikosta ja uusista kavereista. Toiset olivat saaneet kuulla tylsästä ja hitaasti kulkevasta leiristä. Jotkut olivat jo hyvin tietoisia kavereiden konfirmaatiolahjaksi saaduista rahoista. ”Easy $”-luki yhdessä lapuista, ja se sai osakseen hymyjä ja hyväksyviä nyökkäyksiä ryhmäläisiltä. Uskalsi joku jopa kirjoittaa kuulleensa, ettei koko touhussa ollut mitään järkeä.

Haluan kertoa rippikoulustani, että…


Takana on seitsemän päivää leirielämää. Nuolisen leirikeskuksen salissa kuuluu hiljaista kynän suhinaa ja paperin rahinaa. Nuoret työskentelevät omassa rauhassaan; jotkut pöydän ääressä, muutamat lattialla maaten, osa on hakeutunut salin rauhallisimpiin nurkkauksiin. Työskentelyyn paneutuminen hämmentää meidät ohjaajatkin. Nuoret haluavat jakaa kokemastaan toisille, rohkaista ja kannustaa, kertoa oppimistaan ja oivaltamistaan asioista. Ja siitä mikä on muuttunut.
Uuden ryhmän kanssa matkan aloittaminen on aina jännittävää.

”Oli kuitenkin joitain asioita, mitä mä epäröin. Esim. mitä jos en saa kavereita, tai entä jos en saa unta ja valvon kaikki yöt…”

”Ekat päivät oli pitkiä ja niissä oli paljon uutta. Pian kuitenkin aloin tottua leirin rytmiin ja tutustua ihmisiin. Riparilla opitut asiat oli oikeesti aika mielenkiintoisia. Loppuviikko meni tosi nopeesti ja mulla oli super kivaa. Mun epäröinneistä
huolimatta mä sain kavereita, ja vaikka leirijakso väsyttää, niin se on tosi kivaa.”

”Oli ihan hirvee stressi lähteä ihan tuntemattomaan paikkaan ja seuraan... Mut sitte ku oli pari päivää menny, niin sitä oli jo puhunu kaikille ja oli tosi mukavaa ku kaikki oli ystävällisiä, ei jättäny ulkopuolelle ja ei tuominnu.”

”Näin leirinlopuksi pakko sanoa, että tässä ei oikeastaan ollut mitään jännittämistä. Tottakai on aina hyvä jännittää, mutta voin sanoa, että leirin loputtua on saanut uusia kavereita ja erittäin hyvän kokemuksen.”

Pelisäännöt tehtiin yhdessä:
Yhteiselo leiriolosuhteissa ja miksei muutenkin ryhmänä vaatii yhteiset pelisäännöt. Jo leirijakson ensimmäisenä päivänä pallo heitettiin nuorille itselleen. Millainen olisi heidän mielestään paras viikko yhdessä? Mitä asioita se pitää sisällään? Ja ennen kaikkea, millaiset pelisäännöt me tarvitsemme, jotta tämä kaikki hyvä toteutuisi? Entäs ne opitaan-hetket?
Yksi rippikoulun tavoitteista on se, että nuoret voisivat löytää merkityksiä kristinuskon keskeisten sisältöjen ja oman elämänsä välillä. Näitä linkkejä etsittiin meidänkin leirijaksolla monin eri tavoin yhteisissä opitaanhetkissä ja isosten ohjaamissa pienryhmissä. Ja toisaalta, vaikka uuden oppiminen ei olisikaan ollut nuoren oma ykköstavoite, oli takataskuun jäänyt paljon muutakin kuin haave tulevasta rahalahjasta.

”Ensiasetelma oli että rahan perässä riparille ja sitä se olikin ennen intensiivijaksoa. Sitten kun tultiin intensiivijaksolle niin huomasin, että se oli ihan mukavaa ja ainoa ei niin mukava asia oli opitaan-hetket, mutta nekin oli ihan jees.”

”Heti ekalla opitaan-hetkellä opittiin miten Raamattua luetaan. Itse merkkasin kaikki tuntityöt post-it lapuilla ja yliviivaustussilla Raamatusta. Siitä tuli lopuksi tosi värikäs ja ihan mun oma. Vihonkin koristelin tarroilla ja kaikki oli värikästä vähän niin kuin oma riparikin.”

”Mielestäni rippikoulu kannattaa käydä, koska siellä voi tutustua moniin uusiin ihmisiin, siitä on hyötyä tulevaisuudessa ja usko voi vahvistua.”

”Saimme tilaisuuden käydä kirkossa ehtoollisella. Se oli mahtavaa ja rohkaisi minua.”

On asioita, joita oppii vain yhdessä elämällä. Rippikoulun eri vaiheet ovat tarkkaan suunniteltuja ja aikataulutettuja; lerijaksolla merkittävässä roolissa on myös niin kutsuttu vapaa-aika, jolloin leiriyhteisönä eletään todeksi lähimmäisyyttä ja vastuuta. Avoin ja kannustava ilmapiiri ei ole ohjaajien aikataulutettavissa oleva asia, vaan jokaisella on tärkeä rooli sen rakentamisessa. Parhaimmillaan nämä opitut taidot ovat käytössä arkielämässä, kotona, koulussa ja harrastuksissa.

”Rippikoulussa jokainen on täällä otettu huomioon
ja kaikki ovat mukavia toisilleen. Aivan erilaista kuin normaalisti ikäistemme keskuudessa.”

”Ihanaa ku sai olla oma itsensä ”

”Musta tuntuu et oon jotenki kasvanu henkisesti täällä. Et niinku osaan aatella asioita eri tavalla & kunnioittaa muita & hyväksyy ne just semmottei ku ne on.”

Leirin pelisääntöjen kiitä – kehu – kannusta -neuvon innoittamana saivat kirjeissä oman osansa myös isoset, ohjaajat kuin leirikeskuksen henkilökuntakin.

”Isoset ovat mukavia. Heiltä ei ilo, kannustus, apu eikä ystävällisyys lopu”.

”Ohjelmat oli kivoja; oppitunnit ei ollu liian tylsiä ja yhteisololle oli järkätty hyvin aikaa. Ruoka oli hyvää ja sitä sai tosi, TOSI, usein”.

”Myös loistavat keittäjät varmistivat mainiolla ruoilla ja herkuillaan, ettei ainakaan ruokahetket pilaa leiriä.”

”Kiitos kaikille isosille ja leiriläisille ja erityisesti ohjaajille että tämä tuli koettua <3 Ja että olen saanut oppia lisää uskosta ja Jumalasta.”

Yksikään kirjeen kirjoittaja ei harmitellut valintaansa rippikouluun lähtemisestä vaan halusivat kannustaa vielä asiaa pohtivia lähtemään rohkeasti ja positiivisella asenteella mukaan.

”Riparilla oppi paljon uutta, ja opit kannattaa kuunnella tarkasti. Riparille kannattaa lähteä rohkeasti, positiivisin ja reippain mielin. Ripari on elämän parhaita aikoja ja se on vain kerran, joten osallistu innolla.”

”Saat YHDEN rippi- leirin. Ikinä. Käytä se viisaasti.”

 

Teksti: Heli Järvi
Kirjoittaja on Kokkolan suomalaisen seurakunnan nuorisotyönohjaaja ja yksi rippileirin vetäjistä.