Uutiset

Kirkollinen kaste säilynyt tärkeänä toimituksena

Julkaistu: 01.02.2019

Kokkolan seurakuntayhtymän vuoden 2018 kokonaistilaston valopilkku on kastettujen määrä, joka oli lähes sama kuin edellisvuonna, jolloin se oli 469. Ilahduttavaa on myös se, että seurakunnista muutti pois 23 henkeä vähemmän kuin
edellisvuonna. Toisaalta seurakuntiin takaisin muuttaneita oli lähes sata vähemmän kuin vuonna 2017.

Lohtajan seurakunnassa kirkosta eronneita oli viime vuonna edellisvuotta vähemmän ja myös kirkkoon liittyneiden määrä nousi edellisvuodesta. Muissa yhtymän seurakunnissa eronneita oli edellisvuotta enemmän.
Kokkolan seurakuntayhtymän seurakuntien yhteenlaskettu jäsenmäärä laski edellisvuodesta 557:llä, kun laskua vuotta aiemmin oli 366 henkeä.

Kokkolan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Jouni Sirviötä ilahduttaa se, että Kokkolassa lapset pääsääntöisesti kastetaan.

- Vuosittaisia vaihteluja syntyvien määrän mukaan on, mutta vielä ei ole nähtävissä, että lapsia jätettäisiin radikaalisti kastamatta.

Kirkosta eronneiden määrä on Kokkolan suomalaisessa seurakunnassa korkea, vuosittaisista vaihteluista huolimatta.

- Eroamisen ajoittuminen vuoden loppuun kertoo halusta vapautua kirkollisveron maksamisesta, Sirviö lisää.

Eroaminen näyttää painottuvan kaupunkimiljöihin ja se leimaa myös Kokkolan suomalaista seurakuntaa.

- Kirkosta eroavien määrä on korkea, ja se tuntuu surulliselta. Tämä ei ole hetkellinen ilmiö, vaan näyttää jatkuvan.

Syyt korkeisiin erolukuihin ovat Sirviön mukaan paljon syvemmällä ja moninaisemmat kuin itse reaktio ja kannanotto.

- Kirkkoa ei mielletä oman elämän kokonaisuuteen kuuluvana ja elämän kokonaisuutta ylläpitävänä. Epäilen, että sama koskee myös niitä, jotka eroavat reaktiona kirkon ympärillä käytävään keskusteluun.

- Perinteisessä kulttuurissa seurakunnan elämä tuki myös paikkakunnan yhteisöllisyyttä: Perhe ja suku loivat kasvuympäristön, joka antoi yksilön elämälle vahvat juuret. Ihminen tiesi mistä tulee. Tämän tyyppinen kulttuurinen murros voi olla ennen kaikkea kaupunkeja koskettava ilmiö. Seurakunta kohtaamisen paikkana jää monille vieraaksi. Ja mielen kynnys astua mukaan kasvaa, Sirviö pohtii.

Hän uskoo, että seurakunta säilyttää kuitenkin merkityksensä, paitsi elämää syvästi koskettavan sanomansa takia, myös yhteyden kokemisen vuoksi.

- Ollakseen ihminen ihminen tarvitsee yhteyden toiseen ihmiseen. Jos seurakunta antaa henkisestä painostuksesta vapaan yhdessä olemisen ja elämän asioiden jakamisen mahdollisuuden, sillä on tilausta jatkossakin, vaikka muu elämä digitalisoituisi ja robotoituisi.

Sirviö muistuttaa, että myös kirkkoon liittyneiden määrä kasvaa.

- Joskaan liittymistä kuvaava käyrä ei kasva yhtä reippaasti kuin eroamisen käyrä.

Kirkkoherra Per Stenberg kommentoi ruotsalaisen seurakunnan tilastoja:

- Seurakuntamme jäsenmäärä laski 90 henkilöllä vuonna 2018. Suurin syy on kirkosta eroaminen. Seurakunnasta erosi viime vuonna 59 ja liittyi 9 henkilöä, joten erotus on 50 henkilöä.

- Jäsenmäärän väheneminen prosentillakin on surullista, Stenberg harmittelee. Silmiinpistävää hänen mukaansa on edelleen se, että ruotsalaisessa seurakunnassa äidinkielenään suomea puhuvia on 850. Kaikkiaan ruotsalaisen seurakunnan jäsenmäärä oli viime vuoden lopussa lähes 5 800.

- Olemmekin tietoisesti yrittäneet luoda myös kaksikielisiä tilaisuuksia, jotka palvelisivat kaksikielisiä perheitä paremmin, Stenberg lisää.

Kaustisen ja Ullavan seurakunnan kirkkoherra Veli-Pekka Harju on iloinen siitä, että syntyneiden määrä nousi edellisvuoden laskun jälkeen.

- Pienten parissa tehtävä työ, joka alkaa kasteesta jatkuen kerhoihin, kuoroihin ja kouluvierailuihin, on seu-akunnalle tosi tärkeää. Työtämme tukee vanhempien halu tuoda lapsia seurakuntaan, Harju sanoo.

Vainajien määrä oli Kaustisen ja Ullavan seurakunnassa viime vuonna huomattava.

- Hautaan siunaamisia oli yhteensä 66, mikä johtuu siitä, että monet haluavat päästä viimeiseen lepoon synnyinpitäjänsä kirkkomaahan, kirkkoherra lisää.

Kirkosta eroaminen oli Kaustisen ja Ullavan seurakunnassa edellisvuotta pienempää.

- Edelleen suurin kirkosta eroava ryhmä on 25–30-vuotiaat miehet. Mitään ihmekonsteja seurakunnalla ei ole ”pitää” ketään kirkon yhteydessä. Raamattuun sitoutunut perustyö on kaiken a ja o.

Harjun mukaan seurakunta kohtaa kirkollisten toimitusten kautta laajassa mittakaavassa heitä, joilla yhteys kirkkoon on ohut.

- Toivon mukaan tapamme kohdata ihmisiä olisi aina avointa ja tasapuolista ja tukisi hengellisen juuriston vahvistumista elämän punaiseksi langaksi.

Kälviän seurakunnasta kerrotaan, että seurakunnan jäsenmäärän väheneminen oli vuonna 2018 poikkeuksellisen suuri.
Muuttoliiketappio, syntyneiden normaalia pienempi määrä ja kirkosta eroamiset selittävät tilastoa.
Kälviän seurakunnassa keskitytään edelleen erityisesti lasten, lapsiperheiden, nuorten ja vähävaraisten tukemiseen seurakunnan käytössä olevilla resursseilla. Seurakunnassa toivotaan, että resursseihin vaikuttava jäsenmäärän kehitys kääntyy positiiviseksi seurakunnan perustyöhön keskittymällä ja esimerkiksi kaupungin myönteisellä tonttipolitiikalla Kälviän suuntaan.

Lohtajan seurakunnan kirkkoherra Juha Haapaniemi sanoo seurakunnan väkimäärän laskun selittyvän kylän muuttotappiolla.

- Tilastot kertovat, että Lohtajalla kirkosta eroaminen on suhteellisesti vähäisempää kuin muualla. Urbaani- tai pitäisikö sanoa agraarilegenda on, että Kokkolan kaupunki suosii ihmisten asettumista asumaan keskustan läheisyyteen ja suhtautuu nuivasti esimerkiksi Lohtajan kylien alueella asumiseen. Haapaniemi toivoisi legendalta katkaistavan siivet, jos näin ei ole.

- Jos taas näin on, nousee esiin kaksi kysymystä: Ensiksikin, tukeeko kaupungin asenne ihmisten hyvinvointia pitkällä juoksulla? Toiseksi, onko toiminta puoluepoliittista vai Kokkolan eri asuma-alueiden välistä ”kissanhännänvetoa”?
Juha Haapaniemi ihmettelee.

Teksti: Mari Hautamäki

Tilastot