Päihdetyöntekijä Anne Laine

Etsien ja kuunnellen kohti päihdetyön haasteita

Miksi hakeuduit kirkon töihin?
- Kun opiskelin sosionomi-diakoniksi Oulun Diakonia-ammattikorkeakoulussa, koin jo ensimmäisen seurakuntaharjoittelun jälkeen, että kirkko on se ympäristö, jossa haluaisin työskennellä. Työ kirkossa tuntui palkitsevalta ja kokonaisvaltaiselta.

Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
- Tähän mennessä tyypillistä työpäivää ei ole vielä ollut, vaan jokainen päivä on ollut täynnä uusia asioita, ihmisiä ja paikkoja. Vähitellen olen kuitenkin saanut aavistuksen siitä, millaista työni voisi tulla olemaan.

Teen työtä erilaisista riippuvuuksista kärsivien, kodittomien ja vankilasta vapautuvien ihmisten parissa. Toimin tiivissä yhteistyössä muun muassa kaupungin peruspalveluiden, Ventuskartanon ja A-klinikan kanssa.
Päivääni kuuluu ihmisten tapaamisia ja kohtaamisia, kuuntelua ja keskustelua, suunnittelua, ryhmien vetoa ja muuta sellaista.

Mikä työssäsi on haastavinta?
- Tällä hetkellä haastavuutta riittää pitkin päivää. Uusi työ, sen suunnittelu ja organisointi, uusien asioiden ja ihmisten muistaminen sekä sijoittaminen oikeille paikoille työllistää harmaita aivosoluja. Päihde- ja kriminaalityö tarjoaa jo sinällään haasteita, mikäli työn haluaa tehdä niin, että siitä saataisiin mahdollisimman suuri apu.

Mikä on palkitsevinta?
- Ihmisten parissa toimiminen ja työskentely, toisten kuunteleminen sekä auttaminen, mikäli se suinkin on mahdollista. Uusi työ antaa tilaa luovuudelle ja kehittämiselle, ja se on palkitsevaa.

Milloin kävit viimeksi jumalanpalveluksessa?
- Pääsiäisyön messussa ja katsomassa Pilatus-näytelmää.

Mitä puuhaat vapaa aikana?
- Uutena kaupunkilaisena en vielä ole oikein löytänyt paikkaani, mutta viihdyn luonnossa, pyöräilen, lueskelen ja leikin kissani kanssa. Myös läheisten kanssa vietetty yhteinen aika on tärkeää.

Anne Belghiti 

Anne Laine aloitti maaliskuussa 2010
uudessa erityisdiakonian virassa. Hän tekee päihde-, katulähetys- ja kriminaalityötä koko seurakuntayhtymän alueella. Hänen haastattelunsa julkaistiin Kokkola-lehden seurakuntasivuilla 21.4.2010.