Kokkolan rovastikunnan Vitele-työ

Evankeliumia rajan taakse

Kokkolan rovastikunta on tukenut Vitelen kappeliseurakuntaa Venäjällä vuodesta 1992 lähtien. Vitelen kappeliseurakunta kuuluu Aunuksen seurakuntaan ja sitä kautta Inkerin kirkkoon.
Avustustyön alkaessa Neuvostoliitto oli juuri romahtanut ja ihmiset olivat arkoja ottamaan kantaa asioihin, vaikka he olivatkin kiinnostuneita uskonasioista.
Hengellisiä tilaisuuksia pidettiin aluksi muun muassa kodeissa. Vuosituhannen vaihteessa hankittiin Kokkolan rovastikunnan rahoilla vanha kauppa, josta keskipohjalaiset talkooryhmät kunnostivat kirkon. Se toimii samalla myös leirikeskuksena.

Tällä hetkellä avustustyö on aineellista avustusta, joka nivoutuu hengelliseen työhön.
- Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla kootut äitiyspakkaukset jaetaan kerran kuukaudessa jumalanpalveluksen jälkeen, kertoo Sleyn Keski-Pohjanmaan piirin piiripastori Pasi Palmu.
Aineellinen avustus voi olla myös kohdennettua diakonia-apua hädässä oleville perheille.
Kristillinen tietämys on lisääntynyt vuosien aikana. Avustustyön alkaessa se oli hyvin ohutta.

Vitelen kävijät

Kälviän seurakunnan nuoret tekevät joka vuosi lähetysmatkan Viteleen.
- Kaste- ja lähetyskäsky laittaa meidät liikkeelle, perustelee Kälviän seurakunnan nuorisotyönohjaaja Sirpa Klapuri.
- Olemme olleet lastenleireillä, pitäneet joulujuhlia lastenkodeissa ja opetustilaisuuksia koululaisille sekä järjestäneet nuorteniltoja.
Innokkaita nuoria ei ole vaikea houkutella mukaan lähetysmatkoille. Aina löytyy sekä uusia lähtijöitä että kokeneita matkalaisia.
- Siellä jaetaan ilot ja surut yhdessä, mutta ennen kaikkea ollaan evankeliumin asialla, Klapuri kertoo.

Kokkolalainen Julia Läspä iloitsee, että jokainen nuori saa tehdä lähetysmatkoilla työtä omilla lahjoillaan.
- Itse olen laulanut ja toiminut jumalanpalveluksissa kanttorina.
Matkalla tarvitaan myös muun muassa puhujia, roudareita ja ruuan laittajia. Jokaiselle löytyy tehtävää.

Kälviäläinen Esko Herronen on käynyt lähetysmatkoilla Vitelessä ahkerasti, jopa yli sata kertaa. Ensimmäinen käynti vanhanaikaiseen Viteleen ei ollut hänelle kulttuurishokki.
- Koska olen 40-luvun poikia, tuntui kuin olisin tullut kotiin.
Pasi Palmu myöntää olleensa ensimmäisillä kerroilla hyvin varautunut.
- Valtavan nopeasti jotain sydämestä sinne kuitenkin jäi. Ihmisten välitön ja aito kohtaaminen, vieraanvaraisuus köyhyydenkin keskellä sekä vilpitön ilo vierailuistamme herättivät halun mennä sinne uudestaan.

Luterilainen kirkko Venäjällä tarvitsee vahvistuakseen paikallisjohtoista toimintaa. Pasi Palmu pitää ehdottoman tärkeänä sitä, että löydetään luterilaisuuden venäläisiä muotoja. Tästä on rohkaisevia merkkejä Inkerin kirkossa: omaa työntekijäkoulutusta ja oman maan ihmisiä kirkon johdossa.
- On löydettävä luterilaisuuden aarteet, jotka eivät ole suomalaisia tai minkään muunkaan maan tuontitavaraa, vaan evankeliumin aarteita.
- Joka kerta matkalle lähtiessä miettii, ollaanko hypätty liian suuriin saappaisiin. Samalla kuitenkin saadaan Jumalan sanasta lupaus, että meidän työmme siunataan emmekä ole yksin tekemässä työtä, vaan Jeesus tekee itse työtä ihmisten sydämissä, kertoo Sirpa Klapuri.
Esko Herrosen mielestä lähetysmatkoilla myös tuntee, kuinka esirukoukset kantavat.
Julia Läspä toivookin, että seurakuntalaiset rukoilisivat Vitelen sekä lähetysmatkojen puolesta. Myös rahallinen ja aineellinen apu on tervetullutta.

Lähetyskipinän saaneet Esko Herronen, Julia Läspä, Sirpa Klapuri ja Pasi Palmu kertovat Hetki kanssasi -ohjelmassa kokemuksiaan Vitele-työstä sekä Vitelessä kohtaamistaan ihmisistä.

Kuuntele ohjelmat:
osa 1
osa 2