Kärsimys

Kärsimyksen ryöpytyksessäkin olemme Jumalan varjeluksessa

Risto Suonto ja Marika Pihlajamaa

Kokkolalainen Risto Suontoon omien kärsimysten keskellä havainnut, että kanssaihmisillä on tapana sivuuttaa toisen ihmisen kärsimys nopeilla sloganeilla.

Kirjassaan Kipeitä kysymyksiä kärsimyksestä hän halusi perusteellisemmin pohtia kärsimystä ja siihen liittyviä vaikeita kysymyksiä sekä Raamatun näkökulmia aiheesta.
- En pyri kirjassani antamaan tyhjentäviä vastauksia, sillä ihmisen ymmärrys ei riitä kaikkiin mieltä askarruttaviin asioihin.
- Esimerkiksi se, että olemme itse syypäitä moniin onnettomuuksiin, on vain osittainen vastaus kärsimyksen ongelmaan. On paljon kärsimystä, joka ei johdu ihmisen tekemisestä tai tekemättä jättämisestä.

Kaikki kärsimys on Suonnon mukaan kuitenkin Jumalan sallimaa, vaikka emme kaiken tarkoitusta ymmärräkään.
Myös kaustislainen Marika Pihlajamaa uskoo Jumalan pitävän lankoja käsissään. Muutama vuosi sitten hän menetti onnettomuudessa aviomiehensä. Lisäksi perheessä on ollut sairautta.
- Minulle ovat olleet tärkeitä hautajaisissa kirkkoherran sanomat sanat "Jumala ei tee virheitä".
Hän hämmästelee itsekin sitä, että hyväksyi tapahtuneen heti. Kapina ja viha Jumalaa kohtaan tulivat kuitenkin jälkeenpäin. Vastoinkäymiset ovat tuoneet tullessaan jopa epätoivon hetkiä.
- Monet asiat ovat kaiken kokemani myötä muuttuneet, osa hyväänkin päin, mutta eivät läheskään kaikki. En tunne olevani jalostunut. Pikemminkin ihmisen raadollisuus on tullut esiin. Haluan olla aito ja rehellinen myös tunteissani, vaikka se tarkoittaisi sitä, että sanon toiselle vähän väärinkin.
Risto Suonto kehottaakin, että Jumalalle kannattaa antaa palaa kaikki negatiivisetkin tunteet.
- Muuten emme pysty rakastamaan Jumalaa. Välit pitää puhdistaa, jotta jumalasuhteeseen ei jää kaunaa ja katkeruutta.

Suonto antaa kirjassaan ohjeeksi, että mitä pahemmassa ryöpytyksessä olemme elämässämme, sitä tärkeämpää on luottamus Jumalan varjelukseen ja valtaan.
- Jumalan tavoite on, että kaikki tulisivat hänet tuntemaan ja oppisivat luottamaan häneen.
Marika Pihlajamaa on kokenut, että ei olisi vaikeuksissa pärjännyt ja jaksanut ilman Jumalaa.
- Raamatun sana "Älä pelkää" on tullut minulle entistä rakkaammaksi. Se kirjoitettiin myös mieheni hautakiveen, ja siihen täytyy luottaa.

Jumala ei jätä ihmistä ahdistuksessaan yksin. Jumala lohduttaa ja antaa toivoa.
- Läheisen sanat voivat kantaa. Uskon, että nämä pienetkin lohdutuksen hetket ovat Jumalan antamia. Vaikka kärsimys jatkuisi, toivon kipinä on tosi tärkeä, Marika Pihlajamaa tiivistää.

Risto Suonto ja Marika Pihlajamaa ovat haastateltavina Hetki kanssasi -ohjelmassa.

Kuuntele ohjelma