Diakonia on koko ihmisen palvelemista

Miksi hakeuduit kirkon töihin?
- Kasvoin seurakuntaan pyhäkoulun ja tyttökerhon kautta. Seurakuntanuorten yhteyteen pääsin 14-vuotiaana, kun Lehtimäellä oli nuorisoherätystä.
- Jo lapsena tapasimme käydä kaverini kanssa erään mummun luona. Eräs joulunalus on jäänyt erityisesti mieleeni, kun seurakunnan tyttöporukalla kävimme laulamassa vanhusten kodeissa. Myös hyväsydäminen äitini antoi mallin lähimmäisen huomioimisesta.
Ihmettelin, miten kauniisti hän kohteli kylän "juoppoja", ja monta kertaa hän laittoi minut viemään lämpimäisleipiä vanhuksille.
- Eräs seurakunnan "isosiskoista" meni Diakonissalaitokselle Ouluun, ja hänen jäljissään osasin hakeutua lukion ja emäntäkoulun jälkeen diakonissakoulutukseen, joka antoi valmiudet sekä sairaanhoitajan että kirkon työhön.
- Kirkon työssä koen voivani palvella koko ihmistä ja toimia kiireettömämmin kuin sairaalatyössä, jota tein 10 vuotta, kun lapset olivat pieniä. Taaksepäin katsellessa huomaan kasvaneeni tähän työhön. Uskon myös johdatukseen.

Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
- Tyypillinen työpäivä on vaihteleva. Tapaan monia ihmisiä vastaanotolla, ruokapankissa, hartaushetkissä, kotikäynneillä ja puhelimessa. On kuoleman surua, sairautta, ihmissuhdeongelmia, taloudellisia vaikeuksia, yksinäisyyttä... Joka päivä kohtaan joitain näistä ongelmista - tai kaikkia.
- Lisäksi on hartauksien ja kerhojen valmistelua ja pitämistä, keväällä yhteisvastuukeräyksen, tempausten, myyjäisten ja retkien suunnittelua ja toteutusta, yhteistyökuvioita eri suuntiin, vapaaehtoistyön organisointia jne. Työajaton työ on osattava itse rajata. Talvella on usein sekä aamu- että iltatyötä samana päivänä.

Mikä työssäsi on haastavinta?
- Pienehkön seurakunnan ainoana diakoniatyöntekijänä haasteena on työtehtävien moninaisuus ja hajanaisuus. Aika pitää jakaa diakoniatyön eri osa-alueiden kesken, huomioiden seurakuntalaisten tarpeet ja oma jaksaminen.

Mikä on palkitsevinta?
- Palkitsevinta on, jos huomaa, että ihminen on saanut tarvitsemansa avun tai kokee tulleensa edes kuulluksi ja kohdatuksi. Hieno on hetki, jolloin saamme vaikkapa vielä rukoilla yhdessä asioiden puolesta ja tietää, että Jumala tuntee tilanteen ja on mukana, olipa kyseessä sitten suuri suru tai paha sairaus.

Milloin kävit viimeksi jumalanpalveluksessa?
- Viime sunnuntaina.

Mitä puuhailet vapaa-aikana?
- Olen "tuurilukija ja -käsityöntekijä", kuntoliikun ja käyn virkistymässä mieheni työpaikalla, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin konserteissa. Nyt kesällä hoidan puutarhaa ja mökkeilemme.

Kälviän seurakunnan diakoniatyöntekijä Leena Jämsä sai mallin lähimmäisen kohtaamiseen jo lapsuudenkodistaan. Hänen haastattelunsa julkaistiin Kokkola-lehden seurakuntasivuilla 17.8.2011.