Kävellen

Kävelemisestä on tullut trendikästä.  Monet ihmiset kävelevät pitkiäkin matkoja ja kirjoittavat sitten niistä kirjoja, lehtijuttuja tai pitävät netissä blogia.  Minäkin olen kävellyt paljon, joskus Lapin erämaassa, usein Espanjan ikiaikaisilla poluilla, nuorena Helsingin kaduilla kun ei ollut rahaa ostaa bussilippua tai Keski-Euroopan suurkaupungeissa, kun en osannut ostaa sitä bussilippua.  

Käveleminen sopii lähes kaikille.  Joku viisas on sanonut, että kävellä voi mihin vain, kunhan on riittävästi aikaa.  Todella aikaa se kysyy, koska kävelyn luonteeseen kuuluu hitaus ja yksinkertaisuus.  Nämä taas vapauttavat aivot muuhun työhön, eihän itse kävelemistä tarvitse ajatella.  Jo muutaman askeleen jälkeen kävely hakee oman rytminsä ja automatisoituu. Vaikka selkäytimeni rekisteröi edessä olevan esteen tai kuopan, ei minun tarvitse erikseen ajatella sen kiertämistä, jalat tekevät puolestani päätöksen.

Kävellessä voin tarkastella tien varren maisemia ja niiden yksityiskohtia rauhassa, maisemat ei vilise kuten televisiossa. Tai voin sulkea aivojeni ulkopuolelle kaiken ympärillä olevan, melunkin, ja keskittyä johonkin pään sisällä olevaan.  Olen kävellessäni ”keskustellut” usean ihmisen kanssa, muovannut vuorosanojani, valmistautunut vastapuolen yllättäviinkin repliikkeihin.  Samoin olen ”kirjoittanut” monta kirjettä, miettinyt asioita, joita juuri tämän vastaanottajan kanssa haluaisin käsitellä.  Toisinaan kirjeet ovatkin päätyneet paperille ja postiin, toisinaan jääneet vain omien aivojeni lokeroihin.

Kävellessä voi myös rukoilla, se on jopa helpompaa kuin illalla unen rajamailla tai aamulla ylösnousun tohinassa. Tänä syksynä tähän aukeaa hyvä mahdollisuus, kun Kokkolan keskustaan on luotu oma vaelluspolku.  Vauhdin hurmaa rakastava voi pinkaista sen läpi hetkessä, rauhaa ja hiljentymistä kaipaava kulkee sen hitaasti, jopa useassa erässä.  Kulkija voi käydä Jumalan kanssa keskusteluja omista asioistaan tai voi käyttää hiljentymiseen luotuja valmiita tekstejä.  Näitä on saatavana seurakunnasta paperille kirjoitettuna tai voi ladata älypuhelimeen tätä varten tehdyn ilmaisen tiedoston.  Myös puhelimella laulettaviin virsiin voi yhtyä.

Itselleni nämä tarjotut rukousaiheet antoivat uutta näkökulmaa.  Aloin uudella tavalla nähdä nuorten ja lasten maailmaa, ei kaikilla ulkoisesta hyvinvoinnista huolimatta mene hyvin, he tarvitsevat esirukoustamme ja parempaa huomista.  Samoin ajatus kohtaamisesta jäi elämään minuun, miten merkityksellisiä ne voivatkaan olla.  Katariinan kalmiston ruohikolla ajatus kuolemasta ja elämän rajallisuudesta tuli lähelle.

Kokkolan rukouspolkua voi käyttää myös vieraiden viihdyttämiseen, polun varrella avautuu pala kauneimpia kaupunkinäkymiämme ja teksteissä valaistaan hauskasti 400-vuotisen kaupunkimme historiaa.