Riemuiten soi!

Maistiaisena uusista virsistä tarjoilen sinulle norjalaisen Egil Hovlandin duurisävellajiin säveltämän virren 977. 
Pyhäinpäivän sanomaa ja iankakkisuuden näköaloja visioivat sanat ja valoisa sävelmä antavat kaipauksen täyttämiin mieliimme lohdutusta ja vahvistavat toivoamme pois nukkuneiden jälleennäkemisestä.

Virren syntyhistoria on kaunis esimerkki siitä, kuinka yhteisen tehtävän äärellä työskentelevillä on ollut omia näkemyksiään, jotka yhdistämällä on lopulta saavutettu ehjä ja moniulotteinen lopputulos.

Kas näin:  
Virsirunoilija Britt G. Hallqvist kirjoitti virreksi kolme säkeistöä. Toinen virsirunoilija Oscar Ahlén oli lukenut ne, soitti Hallqvistille ja sanoi, että hänen mielestään virrestä puuttuu Jeesus, miten olisi tällainen lisäsäkeistö, ja luki kirjoittamansa säkeistön, jonka Hallqvist heti hyväksyi. Säveltäjä Hovland taas inspiroitui siitä, että taivaassa soi laulu. Hän lisäsi virteen kertosäkeen, jossa lauletaan, lauletaan ja lauletaan.

Virren alkukieli on siis ruotsi. Sanojen kääntäminen niin, että sisältömerkitys, riimittelyt ja sävelkulut edelleen sopivat toisiinsa, ei aina ole ongelmatonta. Mielestäni se riemullisuus ja lakkaamaton laulun sointi, jonka säveltäjä virteen ja sen ruotsinkielisiin sanoihin on istuttanut: De skall sjunga, sjunga, ja sjunga en ny, jublande sång, on laimennut ratkaisevasti, kun suomeksi he laulaa alkavat, laulaa...

Britt G. Hallqvistilla on virren sanoja kirjoittaessaan ollut inspiraationaan Jeesuksen vuorisaarna, joka on yksi Pyhäinpäivän teksteistä. Siinä Jeesus julistaa autuaiksi hengessään köyhät, murheelliset, kärsivälliset, vanhurskauden nälkäiset, armahtavaiset, puhdassydämiset, rauhantekijät ja vainotut, ja lupaa että he saavat (tulevat saamaan) taivasten valtakunnan, lohdutuksen, armahduksen ja Jumalan lapsen nimen. Käännös suomen kielelle pimittää Hallqvistin syvällisen ajatuksen siitä, miten nämä lupaukset siellä uudessa elämässä ovat täyttyneet ja usko muuttunut näkemiseksi.

Suomen kielessä ei edes raamatun tekstissä näy tulevaisuuden aikamuoto (futuuri) sillä tavoin sanallisesti kuin se ilmaistaan ruotsin kielessä: 
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen. Saliga de som sörjer, de skall bli tröstade. 
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan. Saliga de ödmjuka, de skall ärva landet".  

Koko virsi, sen lyriikka ja ydinsanoma, perustuu alkukielellään sanoihin De skall...

Kaarlelan kirkon kattokruunu.De skall gå till den heliga staden, de skall samlas i himlen en gång.
De skall häpna gå in genom porten till en okänd värld till ett annat liv.
De skall sjunga, sjunga, ja sjunga en ny, jublande sång.

De skall minnas den grönskande jorden och de somrar som blommade där.
De skall glömma det onda och svåra i en gammal värld, i ett svunnet liv.
De skall sjunga, sjunga, ja sjunga en ny, jublande sång.

De skall möta de trofasta vänner som de miste på jorden en gång.
De skall leka med änglar och helgon i Guds paradis. De skall dansa där.
De skall sjunga, sjunga, ja sjunga en ny, jublande sång.

De skall möta den levande Herren, de skall se honom sådan han är
och förvandlas i ljus till hans likhet. Deras hopp han var, deras liv han är.
De skall sjunga, sjunga, ja sjunga en ny, jublande sång.

Mutinoistani huolimatta olen aidosti ilahtunut Anna-Maija Raittilan täydellisesti virren melodiaan istuvasta suomennoksesta. 
Virsi kertoo kauniisti tulevasta uudesta elämästä – tai ainakin aavistuksista siitä, minkä Jumala on meille valmistanut. Virsitekstin yhteys vuorisaarnaan avartaa näköalaani Pyhän kaupungin ilojuhlasta. Kyynel, joka viimeistään kolmannessa säkeistössä putoaa silmästäni näköä sumentamaan, on ilon kyynel. 

Rakkaillani on siellä kaikki hyvin. Kuoleman voittanut Herra oli heidän toivonsa, nyt hän on heidän elämänsä.

Uusi riemullinen laulu soi! De skall sjunga, sjunga, ja sjunga en ny, jublande sång.