Orvokinpäivänä

 
Tuomenkukkia.

Tämä kirjoitelma alkoi virittyä Orvokinpäivänä. Olkavarteeni pistettiin toinen koronapiikki.

Eipä tarvitse haravoida eikä kantaa kiviä. Käteni saa levätä.

Ajan kuitenkin kesäpaikkaani Suojaseen. Jo ajomatkalla haltioidun alkukesän hurmaavan vaaleasta vehreydestä ja tuomien valkoisista, kesän riemua pursuavista kukinnoista, jotka koristavat teiden varsia, voikukkien paljoudesta puhumattakaan!

Perillä mustikat kukkivat, linnut livertävät ja vesilintujen poikaset pitävät leikkisiä uintiharjoituksiaan.

Kaikki tämä runsaus Luojalta minun ilokseni!

Vihreille niityille hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.

Kauneuden ympäröimänä ajattelen, kuinka Jumala luomistyönsä kuudentena päivänä loi maailmaan ihmisen. Kaikki hyvän elämän edellytykset olivat valmiina, vasta puhjenneina ja tuoreina. Mies ja nainen, jotka varmasti intoa ja ihastusta puhkuen ottivat ympäristöään haltuunsa kaikilla aisteillaan, kuulivat Luojaltansa, että seitsemäs päivä onkin lepopäivä!

Jumala loi siis myös levon vuorottelemaan viljelyn ja varjelun kanssa.

Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.

Orvokki, Viola, Violette, Viola da gamba. Minulle jokainen elämäni päivä on orvokinpäivä.

Orvokkien sitkeään kukkasukuun olen samaistunut jo pikkutytöstä lähtien, syvämietteisyyden violetti väri on ikävuosien mukana tullut tutuksi, mutta vasta nyt oivallan kuuluvani myös soitinperheeseen!

Mikäs siinä, syntyessäni sain oman ääneni ja äitini kertoman mukaan aloitin  laulamisen jo ennen puhetta.

Erinäisiä soittimia on tullutkin kokeiltua. Viulun soitosta, tai yrityksestä, on lyhyt kokemus ajalta, jolloin esikoipoika ihastui Kaustisella Konsta Jylhän soitosta ja hankittiin neljännesviulu. Sittemmin samainen poika on soitellut klarinettia ja saksofoneja.

Minun Viola-soittimeni on luontevimmillaan, kun se laulaa yhtenä äänenä hyvin viritetyn kuoron kakkossopraanossa.

 

Keltainen orvokki kukkii.Pentti Lempiäinen esittelee kirjassaan Sano se kukkasin – Kasvit vertauskuvina kasveihin liittyviä symbolisia merkityksiä ja uskomuksia.

Eri väriset orvokit symboloivat eri asioita: sininen uskollisuutta, keltainen maalaiselämän onnellisuutta. Kolmivärinen keto-orvokki on Pyhän Kolminaisuuden vertauskuva, mutta myös vertauskuva jälleen eloon heräävästä maasta, tai äidinrakkaudesta, josta riittää syliä vieraillekin lapsille.

Kuvaukset ”suuri suku ja sitkeä luonne” omistan itselleni sumeilematta.  Kaipauksen ja mietiskelynkin tunnistan itsessäni.

Luonnehdinnat ”kainous, sydämen lohtu, rakkaus, nöyryys ja vaatimattomuus” sen sijaan haastavat itsetutkisteluun.

Olkoon teillä sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hän luopui kaikesta, otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
Fil.2:5-8

Mikä on sinun kukkasi? Mikä sinua siinä puhuttelee?

Kaupunkikotini ikkunalaudat tyhjenevät lähipäivinä huonekasveista ja pakastin lopuista marjoista. Petaan vuoteeni Suojasen vintille. Uusi, järjestyksessä jo kahdeskymmenes, sadan päivän retriitti alkaa.

Tiedossa on uuden uutukaisen varastorakennuksen maalaustöitä, matonpesua, kalan savustamista ja juhliakin.

Kulttuurin nälkää on ollut vaikea kestää. Tänä kesänä taitaa toteutua jo vuosikymmeniä mielessäni hautunut unelma päästä Crusell-viikolle. Saan kuunnella Päivän puhalluksia ja klarinettikilpailua seuratessani ihastella, mitä kaikkea lorukepillä voikaan soittaa.

Jos suvi alkaa viritä virttä jaettavaksi, kirjoittelen. Muuten palaan taas syksyllä kaupunkiin sulkakynä terävänä.

Suloista suvea sinulle, lukijani!

Maa vaikka synnin tähden nyt vielä huokailee,

niin luomiskauneutta se silti säteilee.

Se kukkii, kasvaa, tuottaa niin hyvää hedelmää.

Syys, kevät, kesä, talvi Luojaansa ylistää.

Maailma kaikkinensa on Luojan asunto.

Tee meille eläväksi myös ristinsovinto.
VK 573:1,3,7

 
Joutsenet lahden poukamassa.