Onko rakkaus suurin vai tärkein

Kolmisen viikkoa sitten, 22. lokakuuta, julkaistiin ekumeenisenä yhteistyönä ja lähes 3000 raamatun lukijan antaman palautteen pohjalta kreikankielisestä alkutekstistä suomeksi käännetty UT2020, Uusi testamentti mobiiliympäristöön. Sitä ei ole tarkoituskaan painattaa paperille.
Käännöksen lauserakenteita muokannut kieliasiantuntija kertoi pohtineensa saamansa sanasanasta käännöksen äärellä, millä sanoilla nämä ajatukset sanottaisiin nykyaikana. Lopputulosta kuvaillaan alkutekstistä rikkaalle suomenkielle käännetyksi.

Toivoa sopii, että sinisen valon mobiilikansa innostuu löytöretkelle digisanan valoon.
 

Kännykkä avonaisen Raamatun päällä.

Ihan randomisti, kuten nuorisoni sanoo, otin mobiiliraamatusta esille 1. korinttilaiskirjeen 13. luvun vertaillakseni sitä nykyisen kirkkoraamatun tekstiin.

Vaikka puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, ilman rakkautta olisin vain kumiseva kaiku tai pamahtava pelti (UT2020).
Toden totta! Heti ensimmäisessä jakeessa tunnen itseni aivan turhakkeeksi. Ilman rakkautta olisin vain kumiseva kaiku tai pamahtava pelti, vailla vähäistäkään kirkkoraamatun kumisevan vasken tai helisevän symbaalin tuottamaa sointia.
Pamahtava pelti särkee lähimmäiseltä tärykalvon. Särkee, vaikka puhuisi ihmisten ja enkelien kielillä, mutta rakkaus puuttuu.

Sitten pysähdyn jakeeseen 11: Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi ja minulla oli lapsen järki ja lapsen ajatukset. Kun kasvoin mieheksi, en enää ollut kiinnostunut samoista asioista kuin lapsena.
Kun Paavalin ajatus ilmaistaan näin, minulle tulee vahva intuitio kuin Paavali olisi ollut näitä fiilispohjalta valintojaan tekeviä nykyjulkkiksia: Ennen oli sellainen fiilis, mutta enää ei kiinnosta...
llmaisu saa minut ärtymään.

Lapsella on lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Lapsen ajattelu kehittyy ja hänen käsityksensä elämän ilmiöistä muuttuvat hänen varttuessaan. Lapsella on kyky ilmaista iloiten ja hämmästellen uusia taitojaan ja näkökulmiaan.
Aikuisen tehtävä on osoittaa lapsen näkemyksille hyväksyntää ja kunnioitusta.  Elämän kivijalka rakentuu lapsuudessa. Uskonnollisuuden perustaju syntyy turvallisuuden varaan. Käsitykset oikeasta ja väärästä  jäsentyvät jo varhaislapsuudessa ja lapsi omaksuu itselleen peruskuvan elämisen ihanteista.
On lapsia, jotka aikuisuuteen kasvaessaan syystä tai toisesta sanoutuvat irti heille  lapsuuden aikana muotoutuneesta elämänkatsomuksesta. Tapahtuu, kuten vuoden 1938 kirkkoraamattu tätä jaetta ilmaisi: ...hylkäsin minä sen, mikä lapsen on...

En tiedä mitään Paavalin lapsuudesta, mutta kun ajattelen hänen toimintaansa Jeesuksen lähettiläänä, niin minulle piirtyy mielikuva miehestä, joka jätti fiilistelyt ja niiden pohjalta tapahtuneet toilailut, ja omistautui saamalleen kutsumukselle aikuisen vastuullisuudella, kieltämättä tai mitätöimättä menneisyyttään.
Sellaista Paavalia kuvaa mielestäni juuri vuoden 1992 kirkkoraamatun ilmaisu: Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.

Jeesus asetti lapsen esimerkiksi, heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Aikuisen, miehen ja naisen, kannattaa vaalia lasta itsessään, kiinnostua asioista kuin lapsi, kiinnostua lapsen asioista. Ihmettely, uusien näkökulmien etsiminen, leikki ja pyhä huolettomuus edistävät vastuuseen kasvaneen aikuisen hyvinvointia. Luottamus, turvautuminen ja lapsen asemaan asettuminen ovat jumalasuhteen ydintä.
1. korinttilaiskirjeen 13. luvun 13. jakeen ilmaisut ovatkin sitten jo makuasia.
Nyt pysyvät voimassa nämä kolme asiaa: usko, toivo ja rakkaus. Tärkein niistä on kuitenkin rakkaus. (UT2020)
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. (vuoden 1992 kirkkoraamattu)

Rakkaus on kuitenkin suurin ja tärkein – ilman muttia.

Ullavan kirkon alttaritaulu on minulle yksi rakkautta kuvastava symboli. Olen sitä katsellut monet kerrat lapsuudessa, ja Veikko Vionoja on kertonut sen tekemisestä vanhemmilleni. Siinä rakkaus riippuu ristillä, rakastaa lähellään olevia viimeiseen saakka.

Ullavan kirkon alttari ja alttaritaulu.