Kuljen hämärässä

Valossa kylpevä patsas naisesta.Kävelen kaupungilla.
Marraskuisen aamuhämärän ja iltahämärän välissä ei pilvisenä päivänä juurikaan päivänvaloa näy.

Hämäryys ja hämärä herättävät minussa monenlaisia mielikuvia.
Hämärä kietoo salaperäiseen syleilyynsä ja kutsuu viihtymään.
Kun hapuilen hämärässä, on oloni epävarma ja jännittynyt.
Hämäryydessä liikkuu hämäräperäisiä tyyppejä ja tekeillä on hämäriä puuhia, pelottaa.

Tulevaisuus on vielä hämärän peitossa ja siitä, mitä kaikkea aivan äsken tapahtui, on minulla  vasta hämärä käsitys.

Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa. Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa syksyiltani yksinäisyyteen.
(Tove Jansson)

Kävely hämärillä kaduilla nostaa mieleeni turvallisuutta tuottavia lauluja.
Ystäväksi yksinäisyyteen ja valoksi hämäryyteen syttyy kynttilä.
Sytytän sinulle kynttilän keskelle hämäryyttä, sytytän kynttilän loistamaan iloa, ystävyyttä.
(Anna-Mari Kaskinen)

Palaan kävelyltä kotiin. Ilta on pimentynyt.
Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan, mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan, miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.
(Tove Jansson)

Sytytän seurakseni kynttilän pöydälleni.
Hauras on lempeä valo, kuitenkin loisteessa liekin sen väreilee koko talo. (Anna-Mari Kaskinen)

Valolla on minulle viesti.
Toivon sinulle, ystäväni, ettet lakkaisi luottamasta, vaikka vielä on hämärää,
kevään pelto on roudassa vasta. 
(Anna-Mari Kaskinen)
Kääriydyn hämäryyden ystävälliseen syliin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin. 
(Dietrich Bonhoeffer)

Sydänmuotoinen kynttilä ja sukkiin puetut jalat pöydällä pimeässä.

Eipä aikaakaan, kun jo sytytän toivon, rauhan, rakkauden ja ilon kynttilät adventtiajan hämäryyttä valaisemaan ja viritän itseni joulunodotukseen.
Minulla on siihen oma, vuosi vuodelta toistuva traditioni. Ennen kuin sytytän ensimmäisen adventtikynttilän ja laulan Hoosiannaa, kuuntelen, kuinka Jakarandakuoro laulaa hämäryydestä.
Se on kuin johdatus joulun aikaan, laulu hämäryydessä haparoivan matkaajan kaipauksesta valoon.
Me kuljemme hämärässä, joka valoksi pukeutuu. Me luulemme, kaikki on tässä.
Tässä on elämän puu.
Me tahdomme loimuta hetken, me tahdomme omistaa sen, tämän lyhyen, kipeän retken rannalla ikuisuuden.
Ehkä jossakin kaikki on toisin. Ehkä jossain on kuultava maa. Joskun päivin aurinkoisin sieltä valoa kajastaa. 
(Anna-Mari Kaskinen)

Miten sinä keskustelet hämäryyden kanssa? Millaisia ovat sinun laulusi?