Hyvästi, sinä maailma!

Pyhäinpäivän lähetessä ajatuksissamme ovat ajan rajan taakse siirtyneet läheisemme. Mieleen nousee muistoja, jotka tuottavat meille hyvää mieltä ja kiitollisuutta, mutta myös kipua ja kaipausta.
Myös tietoisuus omasta kuolevaisuudestamme nousee pintaan. Joku lähtee tästä elämästä saappaat jalassa, toinen saa aikaa valmistautua ja hyvästellä läheisensä.

Jo ensimmäisessä virsikirjassamme vuodelta 1701 on ollut kuolemaan valmistautumisvirsiä. Vielä vuoden 1938 virsikirjassa oli peräti 27 virttä otsikolla Valmistautuminen kuolemaan.
Niistä virsikirjassamme on edelleen, tosin vaihtuneella otsikolla Kuolema ja iankaikkisuus, Runebergin kirjoittama virsi 609, Jää hyvästi nyt, sinä maailma, jää!
Otahan virsi esille. Voit veisatakin sen komealla urkusäestyksellä tästä 

Virsi on kuolevan ihmisen riipaisevan inhimillinen itsetutkistelun, rukouksen ja luottamuksen tilinpäätös.
Sitä veisatessaan ajattelee runoilijaa, jonka tiedämme eläessään tehneen harharetkiä, ja joka liikuntakykynsä menettäneenä makasi vuosikaudet vuoteen omana hänelle paljon anteeksi antaneen vaimonsa hoitamana.

Runeberg on kirjoittanut virren virsikirjakomitean jäsenenä jo ennen halvaantumistaan, mutta sen säkeet ja ajatukset ovat  varmasti liikkuneet runoilijan mielessä sairauden pitkinä päivinä ja öinä.
Virsimelodian poljento on keinahteleva, kuin pelimannin viulusta. Pysähdyttävä ristinkantajan virsi.
Intiimi virsi, jossa veisaaja makaa vuoteellaan, on varmasti ollut tarpeellinen ja käytetty aikana, jolloin kuolevan ihmisen vierellä valvottiin kodeissa.
Harvoin sitä jumalanpalveluksissa tai edes hautaan siunaamistilaisuuksissa lauletaan. Vahinko, että kiehtova sävelmä lienee monelle outo.

Tätä virttä veisatessani ihailen Runebergin nöyrää tyytymistä omaan ristiinsä,  hänen tyyneyttään, ja varmuutta siitä, että Jeesus ottaa hänet luokseen ja vielä kerran herättää hänen ruumiinsa maan povesta. 
Minussa herää halu ja toivo oppia ja omaksua juuri tämän virren asenne kuoleman lepoon siirtymisestä.
Ei hätää nyt voi olla mulla, tai vieläkin nasevammin Mi olla nyt vois hätä mulla?, kuten vuoden 1938 virsikirjassa.

Kuolon unen tuloa odottavan veisaajan hauras elon purje on jo toivon ankkurilla kiinni iankaikkisuuden rannassa.

 

J.L. Runebergin virsi Jää hyvästi nyt, sinä maailma jää! -nuotit avoinna vanhan harmonin nuottitelineessä.