Uusi vuosi

Vaihtui jälleen uuteen vuosi 
uutukainen hieno kuosi 
tämän vuoden ehta nuttu 
kohta aivan tuttu.

Totuttelen tähän nuttuun
käyttäessä menee ruttuun
näyttää silloin kotoisalta
tuntuu paremmalta.

Toivo tulevaan saa kantaa
löysää pelokkuuden pantaa
pandemia kauas jäisi 
tauti hellittäisi.

Lähieloon muuttuis etä
tavata sais vaikka ketä
puuttuis monet rajoitukset
palais halaukset. 

Odotamme, unelmoimme
vielä hyvin elää voimme
kädessä on toisen käsi
luona ystäväsi. 

”Miten pärjään?” moni kysyy
paljon muuttuu, jotain pysyy
Jumala ei muutu, horju
luotansa ei torju. 

 

Korona-ajan jouluevankeliumi

Lohtajan kirkossa on tavannut viime vuosina olla jouluaaton perhekirkossa saarnana draama. Olen kirjoittanut ja tai jonkun kirjoituksesta muokannut käsikirjoituksen ja ohjannut näytelmän. Koronan sävyttäessä viime vuotta tuli syyslomalla mieleeni muuntaa jouluevankeliumi korona-aikaan tapahtuvaksi ja siltä istumalta kirjoitinkin sen. Etsin siihen myös sopivat kuvat ja draaman sijaan jouluaaton kirkossa oli saarnana korona-ajan evankeliumi luettuna ja kuvitettuna. Enkelien Jumalan ylistyksen kirjoitin runomuotoon, ja sain Haverisen Ilonan avustuksella ryhmän tyttöjä tekemään siitä räpin ja esittämään sen. Kiitos rohkeat ja ihanat tytöt: Tessa, Viivi, Juulia ja Ellen!  

Luuk. 2:1-20

Siihen aikaan annettiin median kautta käsky, että koko maailmanlaajuisessa valtakunnassa oli toimitettava koronan leviämisen estäminen tai ainakin hallittu hidastaminen ja rajoittaminen. Tämä covid19-virus oli ensimmäinen ja tapahtui Trumpin ja Putinin ollessa suurvaltojen käskynhaltijoina. Suomessa Niinistö oli presidenttinä ja Marinin hallituksella valta. 

Kaikki olisivat menneet - niin kuin ennenkin - kaupunkilomille, rantalomille, lapinmatkoille, shoppailemaan, urheilukilpailuihin, konsertteihin, sukuloimaan, tupareihin ja häihin kukin omaan kaupunkiinsa tai kauemmaksi, mutta liikkumisrajoitukset astuivat voimaan ja kokoontumisten osallistujamäärää rajoitettiin. Mutta toiset menivät silti ja kokoontuivat, ja Marinin hallitus ja THL antoivat uusia ohjeita ja suosituksia lähes päivittäin sekä raportoivat tautitilanteesta.

Niinpä Joosefkaan ei lähtenyt Galileasta, ei Jonne Helsingistä eikä Jussi Lohtajalta tai jos lähtivät, niin huonolla omallatunnolla. Moni olisi halunnut lähteä sukunsa kotikaupunkiin; Kemiin, Joensuuhun tai Turkuun. Toiset olisivat halunneet palata ulkomailta kotiin, mutta se oli vaikeaa, kun lentoja peruttiin ja vuoroja vähennettiin. Ihmiset eivät muutenkaan oikein lähteneet mihinkään, paitsi nuoret aikuiset baariin ja ravintolaan.
 
Monet jäivät etätöihin, jos pystyivät, kävivät kaupassa vain harvoin, mutta toivat samalla ostokset naapurin 87-vuotiaalle Martalle tai 76-vuotiaalle Veikko-papalle, jotka olivat sitä ennen tottuneet hoitamaan omat asiansa. Jos ihmiset johonkin lähtivät, he lähtivät yhdessä kihlattunsa, puolisonsa tai lapsensa kanssa, mutta eivät iäkkäiden vanhempiensa kanssa tai isovanhempiensa luokse.
 
Joose oli kirvesmies eikä voinut olla etätöissä, mutta pesi käsiään, käytti käsidesiä ja yski hihaansa. Kaupassa hän käytti maskia, koska ei halunnut erottua joukosta. Joose remontoi lähikoulua, jossa oli ollut sisäilmaongelma. 

Niin Joosekin lähti vapaa-aikanaan, kuten moni muukin korona-aikana, merkitylle metsäpolulle patikoimaan yhdessä kihlattunsa Mallan kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä kävellessään ja väistellessään vastaantulevia, tuli Mallan synnyttämisen aika.  Malla synnytti pojan, esikoisensa, autossa, lähellä kaupungin tehdasaluetta, sillä he eivät ehtineet sairaalaan, koska aluesairaalan synnytysosasto oli lakkautettu ja keskussairaalaan oli liki 100 kilometriä.  Malla kapaloi lapsen – autosta löytyi Joosen salibändikassi ja sieltä puhdas vaihtopaita - ja pani lapsen Corollan takapenkille, koska he eivät olleet ymmärtäneet ottaa vauvan turvakaukaloa vielä mukaan.
 
Siinä lähistöllä oli vartijoita yöllä suojaamassa yleistä turvallisuutta ja yritysten omaisuutta. Yhtäkkiä ennen puoltayötä heidän edessään seisoi feissari, tai niin he luulivat. Tiedäthän nämä rahankerääjät, jotka haluavat edustamansa järjestön avulla pelastaa marsut, matelijat tai maailman. Pelko valtasi vartijat, sillä feissarilla ei ollut maskia eikä hän pitänyt turvaväliä ja yleensä feissarit kulkivat ruuhka-aikaan keskikaupungilla, vaikka korona-aikana väkeä oli yleisillä paikoilla vähemmän.

Mutta olento sanoi heille: ”Älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.” Vartijat luulivat, että turvalliset koronarokotukset aloitetaan nyt Suomessakin. Olento jatkoi: ”Tänään on teille tässä pikkukaupungissa syntynyt Vapauttaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna autossa.”

Ja samalla hetkellä oli olennon ympärillä suuri taivaallinen rauhanturvajoukko, joka ylisti Jumalaa räpäten: ”Jumalan on kunnia toisell levelill, korkeuden sfääreis, paljon rispektii, hän susta huolehtii, antaa voimaa, ei soimaa, sua rakastaa, sun frendei, kamuja, mut myös mamuja, pitää susta kii, ei tarvi maskii eikä turvavälii, ei tuu viiruksii, olkaa sopuisii, pysy jengissä, säilyt ikuisesti hengissä. Love and peace!” 

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, vartijat sanoivat toisilleen: ”Nyt sinne siis! Siellä me näemme sen mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” Ja vartijat tunnistivat olennon enkeliksi, sillä toinen vartijoista oli käynyt päiväkerhossa ja rippikoulun ja alakoulussa oli vielä uskontunnilla opetettu Raamatusta.  Toiselle vartijallekin oli mummu opettanut iltarukouksen. He lähtivät kiireesti ja löysivät Mallan ja Joosen ja lapsen, joka makasi Corollan takapenkillä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. 

Ambulanssikin oli tullut Joosen hälyttämänä paikalle ja kaikki, ensihoitajatkin, jotka kuulivat vartijoiden sanat, olivat ihmeisään. Mutta Malla kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut ja tutkiskeli sitä sekä jakoi kuvia Instagramissa ja WhatsAppissa. 

Vartijat palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet, eivätkä tohkeissaan muistaneet, että kovalla äänellä puhuminen ja laulaminen voi levittää virusta. He olivat oireettomia, mutta saattoivat silti sairastaa koronaa.  Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu. 
Levitköön evankeliumin tervehdyttävä virus. Siltä ei ole tarpeen suojautua, sillä evankeliumi tartuttaa vain hyvää: armoa, vapautta ja iankaikkisen elämän. Tartuntaketjun voi jäljittää, mutta sitä ei tarvitse pysäyttää. Lataa evankeliumivilkku!

Nainen pitää kädessä palavaa tähtisadetikkua.