Syksyn pääsiäinen

Maahan lehdet pihlajista varisee,
meri kohisee ja pauhaa.
Jylhä männyn runko narisee,
ympärillä lauhaa rauhaa.

Kauniita niin rantapolun kaarteet,
lintu vaimeasti puussa sirittää.
Ruskan hehku, syksyn aarteet
kaipauksen sieluun virittää.

Hiljakseni rukousmiettein astelen
metsän reunaa, meren rajaa.
Saappaat rantaveteen kastelen,
kiitän Luojaa, Herraa, Vapahtajaa.

On syksyn pääsiäinen!

Sieni- ja kalaretki

Löysin taas keräilyvietin,
jospa lähden metsään, mietin:
sienikorin käteen kaappaan,
jalkaan pari kumisaappaan.
Kaverin saan Liviasta,
vaikka ikää kolme vasta.

Verner lähtee kanssa ukin,
nauttia saa itse kukin.
Jigit, vieheet, virveleitä,
kalastuksen välineitä
mukaan kalakavereille,
vene veteen meriteille.

Metsä antaa aarteitansa,
asuu siellä sienikansa.
”Hei, mummi, mummi odota!”
huutaa tyttönen Livia.
”Täällä kasvaa vauvasienet,
söpöt suloiset ja pienet.”

Kalastavat ukki, Verkku,
tavoitteena kalaherkku,
ahvenia mukavasti,
oikein hyvä kalalasti.
Tärkein kalastuksen ilo,
ei vain moni saaliskilo.

Täyteen saatiin sienikoppa,
ahvenista kalasoppa.
Pannuun tatit, haperoita,
ei lähiruokaa mikään voita.
Jälkiruoka puolukoista
punapullistelijoista.

Lapsenlapset kiitosaihe,
onnellinen elonvaihe!