Pimeänajan pelastus

Liisan-päivänä oli Lohtajan kirkossa Pimeänajan pelastus -kirkkoilta. Vanha kansa puhui Liisan liukkaista, ja räntää ja liukasta keliäkin saatiin Liisa-myrskyn myötä. Tein tilaisuutta varten pari runoa marraskuuhun ja kirkkovuoden loppuun liittyen.

 

Saapuu marraskuun hämärä ja pimeä,
lintujen laulua kesästä ikävöin.
Kelpaisi vaikka lokin kirkuna kimeä,
sydäntä viiltää kaipaus päivin ja öin.

Sumun siivet viistävät vilun maata
yläpuolella suruisen sänkipellon.
Marraskuun molli jatkuu, ei voi laata,
tumma ikävä on sointi syksyn sellon.

Kylmä meri valitustaan aaltoihinsa huusi,
männyn latvuksessa märkä varis vaakkuu,
puistaa pisaroita helmoistansa kuusi,
toinen varis jostain vastauksensa raakkuu.

Vaikka syksyn polku syvemmälle viekin,
kaikki kutistuu, on elämä kapeaa,
voin sytyttää kynttilän, yhden pienen liekin,
lohduttamaan mieltä matalaa ja apeaa.

Herra itse kulki läpi kuolemankin kuilun,
valo aavistuksena kaukaa kajastaa.
Toivo nousee, kuulen mustarastaan huilun,
läpi synkän pimeyden Jeesus kantaa saa.

 

Valvokaa

Tiheää, tympeää, väsyttävää
keskellä päivääkin hämärää
Väsyn ja uuvun, on marraskuu
riisuttu paljaaksi kesästä puu.

Armosta sivuun helposti lankean,
Jeesus huutaa: Valvokaa!
Itsestäin löydän mielen niin kankean,
Jeesus huutaa: Ei nukkua saa!

Harmaata, arkista, painostavaa,
marraskuun maisema masentaa.
Maatuvat lehdet, on kuoleman kuu
Lauluton, hiljainen linnunkin suu.

Tekisi mieli silmät vain sulkea,
Jeesus huutaa: Valvokaa!
Ihmisten ohi vain katsoa, kulkea,
Jeesus huutaa: Ei nukkua saa!

Jos en jaksa, pysty, en haluakaan,
saanko tahtoni sinulle luovuttaa.
Valvothan Jeesus, sinä elämän puu,
ainoa armahtaja, ei kukaan muu.

Pidä kiinni, ota pois rauha väärä.
Jeesus, auta valvomaan.
On aikaa annettu rajattu määrä,
vie perille rakkauttas palvomaan.

 

Kynttilä, kello ja kirja pimeässä huoneessa.