Paljaat varpaat

Mikä on lempivuodenaikasi? Monesti olen esittänyt tuon kysymyksen erilaisissa lasten ja nuorten tutustumissessioissa. Oma vastaukseni on ollut aina aivan selvä: kesä. Ajattelin aikoinaan, että tuota on turha edes kysyä, sillä tottahan kaikki vastaavat samoin. Eipä se niin olekaan! Aina yllätyn siitä, että kaikki vuodenajat saavat melko tasaisestikin kannatusta. Toki pidän myös keväästä, syksystä ja talvestakin. Turhaan ei hehkuteta Suomen rikkaita vuodenaikoja. Itse kyllä eläisin kesää pitempään kuin talvea. Rakastan kesän valoa, lämpöä ja kukoistavaa luontoa.

”Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.” Ps. 104:1,2

Luepa koko hieno Psalmi, jossa ylistetään Jumalaa Luojana ja kaiken ylläpitäjänä. Kuulen ja koen tuossa Psalmissa myös kesän!

 

Paljaat varpaat nurmikkoa vasten,
vapaudun turhista sukista.
Ihanaa iloa ihmislasten,
omenapuut täyttyvät kukista.

Paljaat varpaat naputtavat tahtia,
liverrys lintujen lemmenlaulua.
Uuden elon kasvun mahtia,
katso kesää, kauneinta taulua.

Paljaat varpaat kesäpilven alla;
kukkasadetta tai pisaroita.
Saa aikaa viettää ulkosalla,
uusia perunoita, mansikoita.

Paljaat varpaat rantahiekkaan kaivan
melkeinpä polttavan kuumaan.
Unohdan kylmän ja pimeän vaivan
merituuleen ja auringon huumaan.

Paljaat varpaat meressä kastuu
kahlaan ja vilvoitun vedessä.
Mieleni kesän kirkkauteen astuu,
suloisen suven lahjat on edessä.

Paljaat varpaat, yölläkin valkeaa,
ei nukkumaan malttaisi mennä.
Pakahtuu rinta, melkein se halkeaa;
kesästä kiitos Luojalle lennä!