Lokkeja rivissä rantatörmällä.Kokousta ja asioiden sopimista

Monen työhön kuuluu paljon kokouksia ja palavereita, ja tällä hetkellä ne ovat usein etätapaamisia.
Seuraavassa runossa linnut kokoontuvat itse paikalle, mutta surkuhupaisen kokouksen tehokkuudessa ja tuloksellisuudessa on toivomisen varaa.
Ehkä tämä ei ole ainut tällainen palaveri!
Toki pelkästään yhteen tulemisella on tärkeä tehtävänsä.

Rukoilkaamme kaikkien työyhteisöjen ja päättäjien puolesta ja nyt myös tulevien kuntavaalien puolesta, että saisimme hyviä luottamushenkilöitä, ja kokouksissa tehtäisiin viisaita päätöksiä.

Runosta voi oppia uusia lintujakin. Löydätkö kaikki?
Minä laskin lukumääräksi 76.
Lähde luontoon löytämään niitä aivan oikeasti!

 

Lintujen kokous

Peippo, sinisorsa, metso taikka sirittäjä,

nokkamies kokoukselle, aatteen virittäjä

pyysi mukaan valkoviklon ja lehtokerttusen

ja vielä urpiaisen ja parven pulmusten.

Sovittava lintulait, pesistä, lentoteistä,

lintusuvun säännöt ja lintureviireistä.

 

Saapuu linnut parvissa lentäen tai uiden

mielessänsä lintulakia, palaveria puiden.

”Kutsun saakoot loputkin, koko lintuväki”,

peukaloinen ehdottaa, on samaa mieltä käki.

Tulee lisää lintuja, kun kiuru niille twiittaa:

”Nyt heti tänne kokoukseen, muusta älä piittaa!”

 

Heinäkurpan ajatus vauhdikkaasti laukkaa,

se tekee oitis esityksen ennen nuolihaukkaa:

”Siirretäänkö kokous vasta loppukesään,

kyyhky vieköön kutsun joka linnun pesään,

kun haikaratkin työnsä loppuun saaneet on

ja poikaset on ruokittu, autettu lentohon.”
 

”Talvi paras kokousaika”, ehdottelee kuukkeli.

”Olen silloin etelässä”, haarapääsky visersi.

”Ei mitään uutta kokousta”, tuumii räyskä, ruokki,

”on kaikki linnut paikalla ja oravakin kuokki.”

”Jatkakaamme kokousta, on väkeä jo kyllin”,

kuuluu viesti taivaanvuohen sekä pikkutyllin.

 

Kaksi puuttuu, eipä näy kaakkuria, kuikkaa!

”Ne merimetson takana”, järripeippo huikkaa.

Kaikki läsnäolijat laskee kivitasku, 

hiiripöllö nukahtaa, ja ohi kielikasku:

tuo rantakurvin kuiskaus: ”Harkintako petti,

kenen asu liian paljas? Vastaus avosetti.”

 

”Kuka puheenjohtajaksi, mietiskelee kurki,

punatulkku sitä samaa varpuselle purki.

Riekko heti pomoksi ajaa palokärkeä,

se on oikein hyvä tyyppi, ei turhantärkeä.

Sepelhanhen ehdotus taas olis merikotka,

yllätys kai monelle; valittiin tukkasotka.

 

Ei sihteeriksi koskaan enää meriharakkaa,

harakanvarpaistansa tuskin selvää saa.

Laulujoutsen käyttäisi omaa sulkakynää,

mutta se on ahne, se tahtois siitä hynää.

Sihteeriksi valitaan viimein punarinta,

näppärästi käyttää se älypuhelinta.

 

Pöytäkirjantarkastajat, vielä sekin pesti,

huuhkajien valinta kovin kauan kesti.

Ääntenlaskijoiksi västäräkit nopeat

nuo pyrstönheiluttelijat, ei silti kopeat.

Rahakirstunvartijaksi rehti luhtahuitti,

laskupää on loistava ja tallessa myös kuitti.

 

Järjestäjä kaikessa olkoon isokuovi

se on aina sopuisa, taas taitavasti luovi.

Saa ennen pääasioita laulaa satakieli,

tiltaltin lailla sillä on esiintyjän mieli.

”Voisin soittaa huilua”, on sanat mustarastaan,

hemppo sitä kannattaa, ei varis pane vastaan.

 

Konsertilla mukava on kokousta nyt jatkaa,

sotka nuijaa kopauttaa ja tahtiakin vatkaa.

Musiikkia kesti kauan, kupuun nälkä hiipi,

”Ei kai kellään kurni vatsa?” kysyy pilkkasiipi.

Huutaa kuhankeittäjä: ”Siis kalavälipalaa!”

Tilhi tahtoo marjoja, ja liro syö jo salaa.

 

”Kala sopii oikein hyvin”, kirkuu kalalokit,

”käenpiika, pulska-alli: siinä hyvät kokit!”

”Pitää saada heti ruokaa”, voihkii talitintti.

Kalasääski samaa mieltä: ” Pimenee jo vintti.”

”Ole hyvä, ota tästä maukas hyönteinen”

tarjoaa tuo kultarinta, aina myönteinen.

 

Kuunnellaanpas hippiäistä sekä töyhtöhyyppää:

”Jaksetaan, jos pikkuisen väliin vettä ryyppää!”

”Kun pieni tauko pidetään, niin kestää loppuun saakka”,

kirjosieppo ehdottaa, ja kannattaapi naakka.

Siipiäkin oiotaan, ei ruokailua pelkkää, 

närhi sukii pyrstöään, ja suula hieroo telkkää.

 

Kottarainen, matkija, laulaa niin kuin sirkut:

”Tauko antoi voimia, ja kohta ollaan virkut.”

Ei auta paussi koskikaraa eikä lapintiiraa;

liian pitkä kokous niitä päästä viiraa.

Tikliäkin tympäisee ja isokoskeloa,

pikkumaiset pykälät myös piinaa uiveloa.

 

Tehdään päätös yhteinen, kokous saa riittää,

sitä karikukko sekä pajulintu kiittää.

Sotka päättää kokouksen, miitinki on loppu,

jää sopimatta reviirit, kun kotiin on niin hoppu.

Muuten hyvä kokous, ei päätöksiä vain saatu,

ja monta muotovirhettä, ne törmäpääskyyn kaatu.