Askarreltu joulukortti, jossa valkoinen, virkattu joulukuusi sinisellä taustalla.

Joulurunoja

Tykkään askarrella joulukortteja ja samalla pääni askartelee korttiin joulurunoa. Yhdellä pöydällä saattaa olla parin viikon ajan korttipaja. Tänä vuonna korttiin päätyi esimerkiksi kangasta ja neuletta. Leikkelin toisiin kortteihin vanhaa muotonsa menettänyttä puseroa. Valkoinen pitsi sai uuden elämän. 

Runoon kuuluu aina oikean joulun sanoma, joka on joulusta jouluun totta. Tässä joulukorttien runoja viime vuosilta. Niissä voi olla jotain ajankohtaistakin ja ainakin parista on arvattavissa, minkä vuoden joulusta on kyse. Siunattua Jeesuksen syntymäjuhlaa sinulle.
 

*******************************************

Melkein vuosi käyty tautikoulua,
suljettuna moni tuttu ovi. 
Odotamme hyvää aikaa, joulua,
siihen rajoitukset eivät oikein sovi. 
Mielessä on rakkaat lähimmäiset,
ei yhteen kaikki ystävät ja suku. 
Syrjään jäävät monet yksinäiset,
enhän itsekkäästi kulje ohi, nuku.
On iloa, myös murheita ja huolia,
voi jaksamisen vastaan tulla raja. 
Elämässä tuskaa, varjopuolia,
siksi joulu: syntyi Vapahtaja! 


Kuusessa kultaa ja kynttilöitä
valaisee päivän ja pimeitä öitä.
Latvassa tähti ja lahjoja alla, 
puu kertoo joulusta vain olemalla.
Sanoma joulun ei vaadi vaan antaa,
armo ja rauha saa arjenkin kantaa.
 

Joutaa alkaa joulun aika
päästä pirtin perille 
tulla tuttuna tupahan 
sydämeen ja sieluun asti. 
Alkaa armas juhlan aika
astuu aivan asukkaaksi
maustekakku kainalossa 
lämmin limppu liinan alla. 
Joululla kynttilä kädessä 
tuomisina kuusen tuoksu
jouluvirsi vierellänsä 
seimessä suloisin lahja. 
 

Ei ollut Luojalle mikään pakko
oli hyvä tahto rakkauden.
Ei ollut postia, ei postilakko
vain enkelit, sanoma ihmeellinen.
Ei ollut mediaa, ei olut somea
silti viesti tavoittaa tämän ajan.
Yllättää ilouutinen komea,
hajottaa muurit ja poistaa rajan.
Ei ollut instaa, ei lähtenyt twiitti
paimenista saimme vietintuojan. 
Seimessä Kristus, sanon siihen ”kiitti”.
Auttaja maailman lahjana Luojan.
 

Vaikket kuuluis joukkoon, 
pimeimpäänkin loukkoon
tulee pyytämättä, lupaa kysymättä
lohtu surevalle, armo vaivan alle. 
Tulee vaikka kelle, keskeneräiselle
arjen painamalle, rauhaa kaipaavalle. 
Kaikkeuden suurin onkin pienin juuri,
pitää heikon puolta, väistyy varjot tuolta.
Löydät tiesi valoon, saapuu juhla taloon.