Oili Ijäs

Olen Lohtajan seurakunnan nuorisotyönohjaaja ja teen työtäni lasten, nuorten ja perheiden parissa.

Rakastan sanoja, kieltä ja sillä leikkimistä. Lapsesta asti olen kirjoitellut runoja ja tarinoita.  Sanaleikit kuuluivat jo lapsuudenperheeseeni, ja varsinkin isäni oli taitava ”kielenkääntäjä”.

Runoilen joulu- ja onnittelukortteihin ja onniteltavasta yritän saada persoonallista luonnehdintaa. Työni on edesauttanut kirjoittamista, sillä monesti tarvitaan draamakäsikirjoituksia, runoja erilaisiin seurakunnan julkaisuihin tai tilaisuuksiin ja työntekijöille onnittelu-, lähtö- tai tervetulosäkeitä. Ensimmäinen esimieheni, Mikko Himanka, on ollut esikuvani kirjoittavasta seurakunnan työntekijästä.

Oili Ijäs.

Teen matkoista ja retkistä kronikoita. Hyvät reissut jäävät näin paremmin mieleen ja haluan ilahduttaa niillä myös toisia. Runo voi syntyä aivan mistä vaan ja lähtökohtana voi olla joku mieleen tullut riimi, ajatus tai joku voimakas elämys. Luonto, sen ihmeet ja erityisesti meri ovat suuria innoittajia. Usein ajatukset syntyvät ulkona liikkuessa; pyörälenkillä Ohtakariin on syntynyt monta runoa tai ainakin aihiota. Kotiin tultuani kirjoitan ne sitten ylös ja jatkan ja hion niitä.

Useimmiten kirjoitan alku- tai loppusoinnullisia riimirunoja. Pidän nokkeluudesta ja huumorista, mutta ne eivät ole itsetarkoitus vaan tärkeintä on sanoma ja tunnelma. Elämänkäsitykseni ja vakaumukseni näkyvät runoissani, vaikka en useinkaan tarkoituksellisesti tee erityisesti kristillistä tai hengellistä runoutta.  

Kun pyöräilen tai kävelen,
niin tutkin mieleni lokeroita.
Joskus voin keksiä sävelen,
syntyypä usein myös tarinoita
tai riimejä, niistä taas runoja.
Sana-askartelija, kielipunoja!