Artikkeli

Blogi - Bloggen

Kirjoittajat ovat seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Skribenterna är församlingsanställda och -bor.

Vapaaehtoisena - Kuunnellen

12.5.2015 | Taina Lamminen

Tämän kertaisen blogin aihe liittyy kuuntelemiseen ja kohtaamiseen. Ei ole kyse siis jostain tietystä vapaaehtoistoiminnan muodosta, vaan toinen toistemme kohtaamisesta arjessa. Juuri näissä tapaamisissa, lyhyissä tai pitemmissä, suunnitelluissa tai sattumanvaraisissa kohtaamisissa voi tapahtua paljon. Ne voivat antavat voimaa ja iloa tai pahimmassa tapauksessa uuvuttavat entisestään.


Mietipä hetken aikaa tilannetta, jossa olet tullut kohdatuksi hyvällä tavalla niin, että jokin on koskettanut sisintäsi pintaa syvemmältä. Tunsitko keskustelukumppanisi ennestään, vai oliko hän sinulle tuntematon? Mitä kohtaamisessanne oikein tapahtui, kun se jäi mieleesi? Mikä jäi mieleen aivan erityisellä tavalla: sanat, äänen sävy, hiljainen läsnäolo, kuuntelu, kosketus, katse...? Oliko tällainen kohtaaminen ehkä lähiaikoina vai kauan sitten? Jotain erityistä siinä on kuitenkin ollut, koska muistat sen.

Sellainen kohtaaminen puolestaan, jossa ei tule oikeasti kohdatuksi, jättää sisimpään tyhjän ja turhautuneen olon. Niitäkin tilanteita varmaan muistuu mieleen. Osalle meistä kuuntelu ja läsnäolo ovat luontaisia taitoja, osalle ei. Osa on oppinut kuuntelemista omien kipeiden kokemustensa kautta. Meille jokaiselle on mahdollista oppia kuuntelelua ja läsnäoloa. Jos tahdomme. Usein on tahdosta kysymys, tietoisesta vauhdin hiljentämisestä vastaantulijan tai rinnalla kulkijan kohdalla, tai vaikkapa puhelimessa. On kyse pysähtymisestä kysymään toiselta, mitä hänelle oikeasti kuuluu. Vaaditaan mielen malttia, että toiselle jää tilaa vastata. Intuitiivisesti ihminen tajuaa, onko toisessa tilaa minulle vai ei. Ei ole kysymys useinkaan edes yhteisen ajan riittävyydestä. Lyhyessäkin tapaamisessa voi oikeasti kohdata.

Kaariholvit_Taina_Lamminen

Tapaat kaksi ihmistä ja koet kaksi erilaista kohtaamista. Ensimmäisellä tapaamallasi ihmisellä on oikeasti kiire. Hänellä oli vain pari kolme minuuttia aikaa, mutta hän kysyy, mitä sinulle kuuluu ja katsoo silmiisi odottavasti. Hänen koko olemuksensa kertoo, että hän on läsnä ja se rohkaisee sinua avoimesti kertomaan jotain itsestäsi hänelle. Sitten eroatte. Millainen mieli sinulle jäi?

Kuluu tovi, kun tapaat sattumalta toisen ihmisen. Vaihdatte kuulumisia. Tämä toinenkin kysyy kuulumisiasi, mutta hän ei malta odottaa vastausta, vaan kiirehtii kertomaan omia asioitaan. Kohtaaminen kestää paljon pitempään kuin edellinen. Millainen olo sinulle jäi? Tavoitatko omat kokemuksesi näistä kahdesta erilaisesta kohtaamisesta, joita usein arjessa tapahtuu?

Mikä tekee kohtaamisesta voimia antavan ja virkistävän? Löysin tällaisia elementtejä
- toisesta välittäminen ja aito kiinnostus
- toisen kunnioitus ja kyky suuntautua itsestä toiseen, vastavuoroisuus tilanteen mukaan
- halu jakaa toisen elämäntilanne tai kärsimys
- kyky kohdata erilaisia tunteita itsessä ja toisessa, myös kipua
- kyky olla sukeltamatta liian syvälle toisen elämän kipuihin, kuitenkin myötäeläen toisen rinnalla

Bent Falk sanoo kirjassaan Auttajan peili mielestäni viisaita ajatuksia kuuntelemisesta:
- Apu on siinä, mitä olet, ei niinkään, mitä teet.
- Jokaisella itsellään on oman elämänsä avaimet. Hyvä apu on itseavun tukemista.
- Ihminen tarvitsee toisen ihmisen, jonka kanssa vastailee omiin kysymyksiinsä.
- Vuorovaikutuksen vihollinen on varma tietäminen.
- Kuuntele toisen sanoja, äänensävyjä, taukoja, huokauksia... ja kysy niistä lisää!
- Kuuntelijan tehtävänä on sietää epävarmuutta ja kyseenalaistaa omat oletuksensa.
- Voit kysyä avoimia kysymyksiä, joihin voi vastata laajemmin kuin "kyllä" tai "ei".
- Jos olet aivan ymmällä etkä tiedä, mitä sanoa, voit toistaa keskustelukumppanisi sanat omin sanoin. Hän jatkaa kertomustaan hetken kuluttua. Toistaessasi toisen ajatuksia annat ymmärtää, että olet todella kuullut, mitä hän sanoi. Tämä on helppoa, mutta samalla niin vaikeaa.
- Kuule asioiden lisäksi myös niihin liittyvät tunteet.
- Vältä väittelyä. Se ei johda pitkälle.
- Kun hyväksyy sen tosiasian, että ihminen tuntee niin kuin tuntee, silloin ei tarvitse yrittää vakuuttaa toista ja hän alkaa itse ymmärtämään, mitä voi olla järjettömänkin tunteen takana.
- Ehkä siksi rukous ja mietiskelykin auttavat ihmistä löytämään yhteyden sisimpäänsä, koska Jumala on "äänetön". Hän ei anna ohjeita ja yritä järjestellä asioita puolestamme meidät ohittaen. Hän kuuntelee ja vastaa aikanaan omalla tavallaan.


Ihminen kaipaa välillä myös tuntematonta luotettavaa kuuntelijaa. Seurakunta ja järjestöt tarjoavat vapaaehtoisille mahdollisuuksia toimia kuuntelijoina ja keskustelijoina monissa vapaaehtoistehtävissä. Yksi niistä on Palvelevan puhelimen päivystäjän tehtävä, johon valitaan soveltuvuuden perusteella. Tehtävään valituille järjestetään peruskurssi kerran vuodessa tai joka toinen vuosi ja sen jälkeen jatkuvaa koulutusta vuorovaikutukseen ja kuuntelemiseen liittyvissä asioissa. Lisätieota saa toiminnanohjaajalta.

"Älä häpeä, että olet ihminen, ole ylpeä!
Sinun sisälläsi avautuu holvi holvin takana loputtomiin.
Sinä et ole koskaan valmis, 
ja niin sen täytyy ollakin."
Tomas Tranströmer (runosta Romaanisia kaaria)

Tällaista "kaarielämää on ihmisen kasvukin. Kuuntelemalla ja keskustelemalla opimme tuntemaan itseämme ja toisiamme entistä paremmin.

Kuva: Taina Lamminen


 

Ei kommentteja "Vapaaehtoisena - Kuunnellen"

Kommentoi "Vapaaehtoisena - Kuunnellen"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 
 

Viimeisimmät kirjoitukset