Artikkeli

Blogi - Bloggen

Kirjoittajat ovat seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Skribenterna är församlingsanställda och -bor.

Viestinnän vinkkeli - Äidinkieli tulee kohti

3.7.2014 | Aune-Inkeri Björkström

Mikään ei ole niin vanha kuin eilisen Hesari. Sanonta tuli mieleeni, kun olen heinäkuun hiljaisina päivinä selannut työpöydälle kertyneitä vanhoja sanomalehtiä, tosin lähinnä paikallisia. Silmien ohitse on vilahdellut kauppojen tarjouksia, työpaikkailmoituksia, mainoksia, urheiluselostuksia - kaikki vanhentuneita.


Ennen muuta olen kuitenkin skannannut katseellani uutisia. Täällä seurakuntayhtymän viestintäyksikössä saksimme seurakuntia koskevat uutiset lehdistä ja liimaamme ne vanhanaikaisesti leikekirjaan. Isoja leikekirjakansioita on kertynyt vajaan yhdeksän vuoden aikana jo neljä. Näiden leikekirjojen selailu ansaitsisi ihan oman bloginsa...

Vanhojen uutisotsikoiden selaaminen antaa suhteellisuuden tajua ja muistuttaa, että kaikki on katoavaista. Ministerit ovat menneet vaihtoon, julkkikset tulleet ja menneet. Vuoden, parin takaiset päivän puheenaiheet ovat haalistuneet, jotkut tuntuvat näin jälkikäteen suorastaan hupaisilta. Monet asiat ovat ratkenneet, toiset on aika muuten hoitanut pois pöydältä. Jotkut jutuissa mainitut henkilöt ovat siirtyneet ajan rajan tuolle puolelle.

Sanomalehti on päivän lapsi. Uutisvälitys on niin kiihkeää, että kaikki pitää saada mediaan heti tuoreeltaan. Lukija kiittää, kun tieto kulkee, mutta kiireellä on myös haittapuolensa: Faktat jäävät joskus tarkistamatta, samoin oikeinkirjoitus ja kieliasu. Asioiden taustoihin ei ehditä paneutua. Toivottavasti se kertoo vain toimittajien kiireestä, ei kulttuurin muutoksesta.

Hätäisen sanomalehtikielen vastapainoksi kannattaa lukea aikakauslehtiä ja kirjoja.

Jos olisi olemassa Äidinkielen helmi -palkinto ja saisin valita sen saajan, ojentaisin sen Pauliina Rauhalalle hänen romaanistaan Taivaslaulu. Monta palkintoa hän on esikoiskirjastaan jo saanutkin. Kirjalla on monia ansioita. Sen sisältö ja sanoma jättävät lukijaan syvän jäljen. Kirjan verraton kieli avautuu parhaiten, jos tuntee edes vähän lestadiolaista saarnakieltä ja herätysliikkeen lauluja - ja sitä tosi vanhaa raamatunkäännöstä. Mutta kirjan suosio osoittaa, että se avautuu myös muille.

Pauliina Rauhala haastatteluista olen lukenut, että hän kypsytteli kirjaa useamman vuoden. Ei ihme, että jokainen lause on kuin koru. Onneksi Rauhalalla - äidinkielen opettajalla - on ollut aikaa kirjoittaa ajan kanssa, harrastuksenaan. Päätoimisen kirjoittajan aika ei yleensä tällaiseen hiomiseen riitä.  

Suomen kieltä muovaa nykyisin tekstiviestikulttuuri. Ainakin se lyhentää lauseita tiiviimmiksi, mikä ei välttämättä ole ollenkaan huono asia.

Kielityöläisenä nautin täsmällisestä kielestä ja iskevistä sanonnoista. Iskevä kolumni tai blogi saa hyvälle mielelle ja mainostekstin osuva sanaleikki hymyn huulille. Kunnioitan suuresti niitä asiantuntijoita ja tiedemiehiä, jotka osaavat kansanomaistaa erikoisalansa kielen jokaisen ymmärrettäväksi. Suomi on niin rikas ja muuntautumiskykyinen kieli, että sen kyllä pitäisi taipua asian kuin asian ilmaisemiseen.

Meille suomen kodinperintönä saaneille se on ilmaisuvoimaisin kieli - vaikka oppisimme elämämme varrella useita muitakin kieliä. Suomen kielen sanoilla on loputtomasti vivahteita, ja uusia sanoja syntyy kaiken aikaa. Melkein tekisi mieli pyytää anteeksi niiltä, jotka opiskelevat suomea vieraana kielenä ja ovat eksyä merkitysten viidakossa. Vaikutus, vaikutin, vaikutelma ja vaikuttaminen menevät monelta äidinkieliseltäkin sanankäyttäjältä sekaisin. Kylmettyä, kylmetä ja kylmätä tarkoittavat kaikki eri asioita, vaikka muistuttavatkin toisiaan.

Myös kristillisellä kirkolla
on oma erikoiskielensä. Onniteltava se kirkon työntekijä ja seurakuntalainen, joka taitaa esittää kristinuskon perussanoman selkeästi tämän päivän kielellä. Kirkon sanoma ei muutu, mutta kieli ja viestintäkanavat on aika ajoin päivitettävä. Kielen muutoksen voi huomata vaikkapa 50 vuotta sitten pidettyjä saarnoja kuuntelemalla tai vielä vanhempia lukemalla. 

Jumalan sana, Raamattu, puhuttelee ihmistä syvimmin juuri äidinkielellä. Omalla kielellä kuultu tai luettu Sana tulee kohti ja lähelle. Mikael Agricolan ansiosta Raamatusta tuli aikoinaan meidän suomalaisten oma kirja. Raamatun suomennosta on toki jouduttu päivittämään moneen kertaan, jotta kieli olisi ajan tasalla ja myös uusien sukupolvien ymmärrettävissä. Elävä kieli muuttuu alati.

Edelleenkin raamatunkäännöstyö on tärkeä osa kirkon lähetystehtävää. Jumala haluaa puhua meille ihmisille äidinkieltä, maailmanlaajasti. Siinä riittää Kristuksen kirkolle missiota.

 

Ei kommentteja "Viestinnän vinkkeli - Äidinkieli tulee kohti"

Kommentoi "Viestinnän vinkkeli - Äidinkieli tulee kohti"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 
 

Viimeisimmät kirjoitukset