Artikkeli

Blogi - Bloggen

Kirjoittajat ovat seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Skribenterna är församlingsanställda och -bor.

Sydämen projekti - koteja

13.6.2014 | Minna Varila

Kuin kotona

Kun laskeuduimme Iasin kaupunkiin, oli ystäväni erään ystävänsä kanssa meitä vastassa. Tuli mieleeni, että maassa varmaan oli tärkeää olla vastaanottokomitea paikalla ja se tuntui todella mukavalta.


Ystäväni koti oli vanhassa kerrostalossa, jonka rappukäytävässä haisi viemäri. Ulko-ovi oli yötä päivää auki, mutta asuntojen ovissa oli varmuuslukot.

Majapaikan rappukäytävä

Tämä kaikki jäi kuitenkin taakse, kun astuimme sisään heidän pieneen mutta kodikkaaseen asuntoonsa. Ystäväni äiti eli mama otti meidät vastaan valtavalla rakkaudella, tuntui kuin hänen omat lapsensa olisivat vihdoin pitkän matkan jälkeen palanneet kotiin. Mama ei puhunut englantia, mutta sen sijaan hän puhui meille romaniaa jatkuvalla syötöllä.

Romanialaista kotiruokaaAsunnossa oli pieni eteinen, jossa oli vain naulakko ja yksi kaappi. Eteisen oikealla puolella oli pitkänmallinen makuuhuone, jossa oli levitettäväsohva, pieni toimistopöytä ja vaatekaappi. Valokatkaisijat oli reunustettu värikkäillä tarroilla ja seinällä oli ikoni sekä niin ikään tarroista tehty sydän. Eteisestä meni ovi keittiöön, jossa oli pieni sohva ja pöytä, jääkaappi-pakastin, tiskiallas, hella ja lyhyt pöytätaso. Suurin osa astioista ja kuivatarvikkeista säilytettiin parvekkeella, jonne mentiin olohuoneesta. Keittiön seinät olivat mintunvihreät ja toisella seinällä oli valtavan kaunis alusta loppuun käsityönä tehty kanavatyö - luostari.

Luostari-kanavatyö

Olohuoneessa oli yhden seinän mittainen hyllykkö ja siinä putkitelevisio, kirjoja, astioita ja kaapeissa piilossa pyyhkeitä ja vaatteita. Olohuoneessa oli myös kaksi sohvaa ja kaksi sohvapyötää, joista toinen toimi kotialttarina: siinä oli pieniä ikoneja ja jatkuvasti palava öljylamppu. Sohvien ja hyllykön päällä istuskeli monta pehmolelua, nukkea ja enkeliä. Joulukoristeita roikkui siellä täällä, samoin tekokukkia. Vielä asunnossa oli wc/kylpyhuone, jossa oli amme. Sielläkin kaakelit olivat mintunvihreää. Pesukoneen poistoletku johti vessanpyttyyn. Toinen makuuhuone oli toista isompi, siellä oli parivuode, jossa perheen naiset nukkuivat kaksin, lisäksi siellä oli vaatekaappi ja muita huonekaluja, sekä pyykkiä kuivumassa.

Katselin kaikkea sitä: ikoneja, vanhoja hanoja, leluja, seinien rapistunutta maalia, tauluja, kosketin tarraa valokatkaisijan vieressä, tunnustelin kokolattiamattoa varpaillani - olo oli kuin kotona.

Lastenkotiin leluja ja villasia

Perillä Romaniassa harmikseni  huomasin, että paikallisista ihmisistä hyvin harva puhui kunnolla englantia, siis siten, että olisimme voineet käydä pidempiä keskusteluja. Näin ollen monesti minusta tuntui siltä, että tietoni näkemistämme paikoista jäivät vajaiksi. Vasta myöhemmin mieleeni tuli ihan ammattilaispohjalta kaikenlaisia kysymyksiä, joihin en ollut osannut etsiä vastauksia.

Matkamme toisena päivänä raahasimme peräkontillisen tavaraa lastenkotiin. Paikka oli kaupungissa, portilla oli vartija. Tämä lastensuojeluyksikkö ei vaikuttanut laitokselta, vaan se oli värikäs ja kodikas. Se oli pitkänmallinen yksikerroksinen talo, jossa oli keskellä pitkä käytävä ja sen molemmin puolin lasten makuuhuoneita ja työntekijöiden toimistot. Päädyssä oli jokin ruokailutilan tapainen ja varmaan jossain ihan perällä keittiö. Myös lasten yhteinen leikki - ja vapaa-ajantila löytyi. Yhdessä makuuhuoneessa nukkui 6-8 lasta tai nuorta ja joka huoneessa oli eri värillä maalatut seinät: lilaa, vaalean vihreää ja punaista, sinistä, keltaista. Seinillä oli askarteluja ja piirroksia. Se tuntui kodilta, vaikka olikin huostaanottolaitos. Tänne lapset sijoitettiin aivan ensimmäisenä ja sieltä heille pyrittiin löytämään uusi koti.

Pehmolelut jaettavaksi

Työntekijät antoivat meille yhden huoneen tavaran jakamista varten. Kippasimme kaikki pehmolelut keskelle lattiaa, levitimme sängyille villasukat ja vaatteet. Lapset tulivat muutama kerrallaan työntekijöiden kanssa valitsemaan mitä haluaisivat ja tarvitsisivat. Oli ilo nähdä, että työntekijät suhtautuivat lapsiin välittävästi. He pitivät heitä kädestä, ohjasivat ja rohkaisivat valitsemaan leluja ja vaatteita. Jotkut työntekjiät ehkä patistivat arkoja lapsia turhankin tarmokkaasti, mutta se tuntui kuuluvan paikalliseen kasvatuskulttuuriin. Romaniassa ei tuumiskella vaan pistetään toimeksi.

Lastenkodin leikkihuone

Loput lelut, joita lapsille ei jaettu, päätyivät yhteiseen leikkitilaan, joissa oli valmiiksi jo muutamia leluja. Seinällä suuressa huoneessa oli vain pienen pieni televisio ja pöydällä musiikkistereot. Veimme suurimpana tuliaisena sinne mieheni lahjoittaman playstation 2-konsolin. Myös muutamia leffoja ja pelejä. Se asennettiin paikalleen ja lapset asettuivat katsomaan piirrettyjä. Jotkut lapset halusivat leikkiä jo palapeleillä ja samalla huomasin, kuinka laatikossa oli enää vain yksi pieni lentokone, kun niitä lähtiessämme oli ollut kolme. Toivoin, että joku työntekijöistä oli antanut ne jollekin lapselle täällä. Hyvin mahdollisena pidin myös sitä, että työntekijä ottaisi omille lapsilleen samasta kuormasta.

Lastenkodin lapset

Lapsista varsinkin vanhimmat olivat hyvässä kunnossa. He vaikuttivat siltä, että olivat asuneet siellä jo pidempään, ehkä ihan pienestä saakka.Vanhimmat lapset myös puhuivat tosi hyvää englantia ja rohkeasti, mikä erosi täysin aikuisväestön kieliosaamisesta. Toivoin sen kertovan siitä, että lapset olivat päässeet hyvään kouluun. Lapsia oli noin viisivuotiaasta 17-vuotiaaseen saakka. Meille ei kerrottu lapsista mitään, emmekä saaneet ottaa heidän kasvoistaan kuvia. Kuitenkin joidenkin kohdalla oli selvää, miksi he olivat päätyneet huostaanotettaviksi. Ehkä noin 10-vuotiaalla oli viiltoja käsissään. Osa lapsista oli ikäisekseen laihoja tai pienikokoisia. Ajattelin, että se johtui puutteellisesta ravinnosta. Kahdelta tytöltä oli leikattu hiukset pois, kai hygieniasyistä. He näyttivät siltä, etteivät olleet asuneet siellä vielä kauan. Heistä työntekijät huolehtivat erityisellä tarkkuudella, niin luulen huomanneeni. Ehkä he eivät olleet vielä sopeutuneet toisiin lapsiin siellä ja ehkä turvallinen aikuinen oli heille uusi asia. Monet lapset vierastivat meitä, ja varsinkaan tytöt eivät uskaltaneet mennä miespuolisten vieraiden luokse vaan suorastaan välttelivät. Tarina jäi verhon taa, mutta arvailla voi. Missä nuo lapset olisivatkaan ilman tuota lastenkotia. 

Oli ilo huomata, miten lapset huolehtivat toisistaan. Isommat pitivät pienempiä sylissä. Lapset nauroivat yhdessä ja osa oli keskenään kuin sisaruksia. Tässäkin näkyy romanialainen yhteisöllisyys. Ajattelin, että on suuri asia, että heillä on mahdollisuus päästä sinne. Ja mikä ilo ja riemu syntyi pienimpien silmissä, kun he saivat valita omat lelunsa! Ja kun lapset koittivat pipoja päihinsä he uskalsivat jopa naureskella toisilleen. Vanhimmille lapsille eivät edes ihan kaikenlaiset vaatteet kelvanneet, murrosiän tyylitietoisia kuin olivat, mutta silti he nappasivat pehmolelut mukaansa ja nauroivat mennessään.

Matka jatkuu

Kävimme vielä juttelemassa johtajattaren kanssa. Kävi ilmi, että lapsilla tässä talossa oli tarpeeksi jo askartelu- ja ulkopelitavaroita ynnä muita. Ja nythän heillä oli lisää leluja ja joitakin vielä jakamattomia vaatteita uusia lapsia varten. Heillä myös oli kaikkia lasten perustarpeita, kuten ruokaa ja hygieniatarvikkeita. He olisivat vain toivoneet aikuistuville nuorille huoneisiin pieniä radioita, jotta he voisivat kuunnella musiikkia. Ja ymmärsimme kyllä sen arvon: musiikin avulla pystyy kohdata joitakin sellaisia tunteita, joita muuten ei pystyisi. Sanoimme, että harkitsemme ja palaamme sitten asiaan.

Lähdimme lastenkodista iloisin mielin, mutta miettiväisinä. Olisiko jossakin kuitenkin joku paikka, joka tarvitsisi avustusrahaamme heitä kipeämmin?

Ei kommentteja "Sydämen projekti - koteja"

Kommentoi "Sydämen projekti - koteja"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 
 

Viimeisimmät kirjoitukset