Artikkeli

Blogi - Bloggen

Kirjoittajat ovat seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Skribenterna är församlingsanställda och -bor.

Yhteisvastuu 2015: Hyvä elämä - hyvä kuolema

12.2.2014 | Camilla Honkala

Kaarlelan seurakuntakodille on kokoontunut runsas osanottajajoukko. Anders-sali on viimeistä tuolia myöten täynnä, lisätuoleja haetaan. Järjestäjillä on hyvä mieli, kun ihmiset noudattavat kutsua.


Kokkolan rovastikunnan diakoniatoimikunta löysi hyvän aiheen rovastikunnan diakoniapäivälle. Mukaan suunnitteluun ja järjestelyihin  kutsuttiin sairaalasielunhoito, Pohjanmaan syöpäyhdistys, Palveleva Puhelin ja seurakuntien diakoniatyöntekijöitä ja paikallisseurakunnan pappi. Yhteistyössä ja verkostoitumisessa on voimaa. Monen tahon kuuleminen ja kutsuminen haastavan aiheen äärelle mahdollistaa asian monipuolisen käsittelyn.

Saattohoitopäivän yleisöä

Päivän aihe saattohoito on vuoden 2014 Yhteisvastuukeräyksen kotimainen kohde. Keräyksen yleistavoitteena on yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja huomion kiinnittäminen aiheeseen, joka diakonisen näkemyksen mukaan tarvitsee kehitystyötä tai asia teeman ympärillä ei ole riittävällä tavalla saanut resursseja.
Saattohoitokoteja on Suomessa vain neljä ja ne ovat keskittyneet eteläiseen Suomeen. Toki niissä hoidetaan ympäri Suomea  tulevia potilaita elämän loppuvaiheessa. Mutta itsestäni tuntuisi erittäin vaikealta ja vieraalta lähettää läheinen kauaksi kotoa hoitoon. 
Saattohoitokodeissa otetaan omaiset hyvin mukaan hoitoon, silti ei kaikille ole elämän muiden haasteiden järjestäminen aina mahdollista. Läheisen saattohoidon vaiheessa irrottautuminen kauaksi kotoa on monelle todellinen haaste. Usein koko perhe, suku, ystävät jäävät etäälle, kun juuri monelle elämän loppuvaiheessa on tärkeintä, että saan olla rakkaitteni lähellä.
Monelle kuolevia kohdanneille ja parantumattomasti sairaita hoitaneille on tuttu kysymys potilaalta: "Enhän joudu lähtemään täältä yksin?"

Ihmisen elämänarvojen merkitys näkyy pienissä asioissa. Osaammeko ajatella, että elämä on tässä ja nyt? Läheisen läsnäolo ja uskallus olla vierellä haastavassa elämäntilanteessa osoittaa, ettemme pelkää ja väistä toisen ihmisen kärsimystä ja kuolemaa. Yritämme parhaamme, mutta se ettei ehtinyt olemaan juuri kuoleman hetkellä paikalla, ei millään tavalla vähennä sen merkitystä mitä kykeni tekemään potilaan eläessä.
Miia Salonen Terhokodista
Kouluttaja, Terhokodin (Helsinki) sairaanhoitaja Miia Salonen (kuvassa)  valottaa tätä kysymystä näyttämällä kuvan, jossa pariskunta istuu ankeus kasvoilla ja katselee merelle. Toinen sanoo:"Jonain päivänä  me kaikki kuolemme!" ja toinen vastaa: "Mutta kaikkina muina päivinä emme!" Tärkeimpiä ovat ne monet muut päivät.
Salosen  mukaan saattohoitokotiin tullaan hyvin elävinä. Kysellään, onko saatto sitä, että ollaan läsnä, vai onko se sitä, että tästä vaiheesta saatetaan tähän vaiheeseen.
Saattohoito ei ole kuitenkaan kuolemantuomio. Joskus saattohoitokodista lähdetään myös jatkamaan elämää muualla. Aina katsotaan tilannetta elämän puolelta - kun ei ole mitään tehtävää sairauden parantamiseksi, on paljon tehtävää muilla elämän osa-alueilla.
Yli kaksikymmentä vuotta sitten hoitotyötä opiskelleena Miian ihmiskäsitys ja hoitotyön ihmiskäsitys aiheet tuovat muistoja omasta prosessista ja kasvusta ihmisten auttajaksi. Voimmeko taata jokaiselle ihmisarvon, jota ei voi menettää missään olosuhteissa?

Anne Peltomaa ja Marilena Saukkosaari
Palliatiivisen poliklinikan osastonlääkäri Marilena Saukkosaari (oik.) puhuukin aiheesta "Kun mitään ei ole tehtävissä, on paljon tehtävissä". Kuvassa hän on  sairaalateologi Anne Peltomaan haastateltavana.

Palliatiivinen hoidossa ei käytetä raskaita hoitomenetelmiä vaan keskitytään hoidon laatuun ja hyvään kivunlievitykseen. Potilaan psyykkiset ja hengelliset tarpeet huomioidaan ja omaiset otetaan mukaan osaksi hoitoketjua.
Yleisöstä saamme kokemuksen onnistuneesta palliatiivisesta hoidosta Kokkolassa.
Hoitoyksiköt, sairaalasielunhoito ja paikallisseurakunta haluavat yhdessä tehdä työtä ihmisen kokonaisvaltaisten tarpeiden huomioimiseksi potilaan hoidossa. Kirkon työntekijän näkökulmasta toivoisi, että ei olisi korkeaa kynnystä ottaa yhteyttä ja ehtoolista ja sielunhoidollista keskustelua.

Kuolemansairas ihminen joutuu usein tekemään matkaa usean hoitoyksikön välillä. Hoidon tarpeen arvioinnin kautta etsitään tarkoituksenmukaista tapaa elää sairauden kanssa. Toivottavasti kaikki päätökset tehdään potilaan, omaisten ja ammattilaisten hyvällä yhteistyöllä.
Aina ei ole helppoa myöskään omaisena tai vakavasti sairaana hyväksyä käytänteitä sillä hetkellä. Parhaan lopputuloksen kannalta onkin erittäin tärkeää, että kuullaan kaikkia osapuolia, pyritään lievittämään henkistä kärsimystä ja tilanteeseen sopeutumista.

Päivän aikana saamme olla jakamassa potilaan näkökulmaa Esko Niemen kertomana. Hän pysähtyy kovan elämänkoulun vaiheessa kysymyksen äärellä ja vaihtaa näkökulman "Mitä elämällä on minulle annettavaa?" toisenlaiseen elämänfilosofiaan: "Mitä annettavaa minulla on elämälle?" Esko kokee kasvaneensa kärsimysten ja koettelemusten kautta. Hän ajattelee, että ei kuolema ole vaikeata, vaan kuoleman odotus - vai se taitaakin olla elämää! 

Omaisen näkökulmaa valottaa koskettavalla tavalla Suvi Klemola. Hän kertoo omakohtaisesti läheisen viimeisistä viikoista sairauden toteamisesta, elämästä sen kanssa, läheisten tuesta ja hoitoketjujen sujumisesta. Suvin esimerkki on rohkaiseva. Hän kuvaa,miten tuntuu, että kaikella on ollut ihmissuhteita lähentävä kokemus.

Käytännön konkreettiset ja koskettavat tilannekuvaukset elävästä elämästä koskettavat selkeästi kuulijakuntaa. Koko päivän on tunnelma aistittavissa, ihmiset ovat keskittyneitä ja kuuntelevat hiljaa, välillä huomaan, että itsekin saan pyyhkäistä silmäkulmaa. Elämän perusasioiden äärellä vaan on niin pysäytetty.

Huomaan miettiväni, pitäisikö ammatillisesti suhtautuvan pystyä hillitsemään tunteet. "Iloitkaa iloitsevien ja itkekää itkevien kanssa" saa minut rohkaistumaan ja ajattelemaan, että hyvässä elämässä ja hyvässä kuolemassa on tunteille tilaa. Se, että työntekijänä kohtaan omat tunteeni, voi rohkaista muita näyttämään tunteita.

Todella vakuuttavan saattohoidon vapaaehtoisen näkökulmapuheenvuoron käyttää Ulla Nyberg. Hän toimii saattohoidon tukihenkilönä. Pohjanmaan syöpäyhdistys ja seurakunta on hänet kouluttanut tähän tehtävään. Ulla muistuttaa meitä, miten syntymässä ja saattamassa kädet ovat tärkeät. Hän kertoo esimerkin saattohoitotilanteesta, jossa piteli kädestä saatettavaa. Kuoleva kysyi: "Miten on mahdollista, että ennen ventovieras ihminen pitää kädestä kiinni ja se tuntuu kuin olisimme aina tunteneet?" 
Ulla päättää Mirjami Lähteenkorvan runoon:

Olet olemassa rakas ihminen.
Elämä kaunis on, kun tiedän sen,
ei tärkeää mitä sanot tai mitä teet,
vaan mitä olet.
Hymy - kyyneleet.
Olet olemassa - maata kukkanen. 

Päivä alkaa ja päättyy koskettavalla hiljentymisellä. Tämän blogin päätän virren 531:4-5 sanoihin:
Jeesus viivyt vierelläni, tiedät mitä tarvitsen.
Tunnet kaiken ikäväni, anna rauha iäinen.
Ristin pyhän valossa kuolema ei kauhista.

Herra, sinä kutsuit työhön, nyt myös levon tarjosit.
Ilon päiviin, murheen yöhön armon leivän lahjoitit.
Valkoisissa vaatteissa saanhan juhlaan astua.


MITÄ SAATTOHOITO ON?
(Saattohoito-opas: Terho-koti, Juha Hänninen)

Saattohoidolla tarkoitetaan kaikkea sellaista hoitoa, joka tähtää potilaan hyvinvoinnin, turvallisuuden ja aktiivisuuden lisäämiseen. Siihen liittyy hoidon jatkuvuus, eli vastuun hoidosta ottaa jokin tietty taho (saattohoitokoti, kotisairaanhoito, oma lääkäri jne.) ja sama työryhmä jatkaa hoitoa loppuun saakka.

Saattohoidon periaatteet:
1.Oireiden lievitys
2.Turvallinen ja jatkuva hoitosuhde
3.Psykologinen tuki
4.Yksilöllisyyden ja ihmisarvon kunnioitus
5.Lähiverkoston huomioonottaminen
6.Potilaan itsemääräämisoikeuden varmistaminen
7.Elämänlaadun ja aktiivisuuden maksimointi

Lisää tietoa ja tukea kuolevan saattohoitoon (Kotimaa/6.2.2014)
Yhteisvastuukeräyksen tämän vuoden tuotosta 20% suunnataan valtakunnalliseen saattohoidon kehittämiseen. Rahat tulevat näkymään käytännössä koulutuksina erityisesti ruuhka-Suomen ulkopuolella vuoden 2015 alusta alkaen. Suomessa on valmiiksi vajaat sata lääkäriä ja joitakin satoja hoitajia, jotka ovat erikoistuneet saattohoitoon. Heitä koulutetaan nyt saattohoidon kouluttajiksi. he toteuttavat puolestaan noin neljäsataa koulutusta eri puolilla Suomea. Sekä rakennetaan osiot terveydenhuollon, sosiaalipuolen ja kirkon työntekijöille sekä vapaaehtoisille. Tavoitteena on saada synnytettyä alueellisia, moniammatillisia saattohoitoverkostoja.

Kuvat: Taina Lamminen

 

 

Yksi kommentti "Yhteisvastuu 2015: Hyvä elämä - hyvä kuolema

Aimo Maijala 13.2.2014 9.24

Parantumaton sairaus on asianomaiselle itselleen ja läheisille todella suuri asia. Se panee arvot oikeaan järjestykseen. Ennen tärkena kokemamme menettävät merkityksensä ja joutuu pohtimaan loppuelämän sisältöä ja tulevaisuutta. Siinä tarvitaan läheisten tukea ja niitä oikeita sanoja sairaalle. Tilaisuus oli todella opettavainen ja toivoisi sen saavuttavan mahdollisimman monen. Kiitos tilaisuuden järjestäjille !!

Kommentoi "Yhteisvastuu 2015: Hyvä elämä - hyvä kuolema"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 
 

Viimeisimmät kirjoitukset