Artikkeli

Blogi - Bloggen

Kirjoittajat ovat seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Skribenterna är församlingsanställda och -bor.

Lupauksia

25.3.2013 | Risto Juntunen

Istun kirkossa viimeisen pilarin vieressä. Päätän lähteä kävelemään kesken jumalanpalveluksen kohti takaosaa. Nurkassa on vuonna 1958 palaneen puisen ristikirkon pienoismalli. Aikoinaan siihen oli mahtunut tuhat ihmistä.


Vasemmalla on satoja virsikirjoja hyllyssä suorassa rivissä. Katson ylös. Siellä on vanhan, ensimmäisen kirkon alttaritaulu, joka kuvaa Jeesuksen viimeistä ehtoollista opetuslasten kanssa.

Kirkon etuosassa ylhäällä, niin korkealla, että hädin tuskin näen, on kolme aaltoa. Kirkon nimi Syvyydestä (minä huudan sinua Herra) tulee todelliseksi katsellessani aaltoja. Kolmioikkunat ovat kolmiyhteisyyden symboli.

Kulkuni jatkuu keskikäytävää kohti alttaria. Siellä Peter-pappi kertoo kirkon votiivilaivasta. Katselen purjelaivaa, jossa liehuvat Ruotsin sinikeltaiset liput. Peter kertoo, kuinka laivojen pienoismallien lahjoitusperinne on alkanut myrskystä selvinneen merimiehen lupauksesta antaa seurakunnalleen lahjan.

"Laiva on ollut jo kauan kristillisen kirkon symboli", kertoo pastori ja jatkaa, että laiva tarvitsee ruorin kulkeakseen merellä haluttuun suuntaan. Niin tarvitsee kirkkokin Jumalan sanan, Raamatun, ruoriksi, jottei kirkko lähde ajelehtimaan ajan virtausten mukana.

"Purjehdittaessa tarvitaan purjeet, jotka kuvaavat uskoa Jeesukseen Jumalan Poikana ja maailman Vapahtajana", sanoo Peter. Hän lisää, että purjeet täytyy reivata ylös asti, jotta tuuli, joka on Pyhä Henki, tarttuu purjeisiin ja kuljettaa laivaa kohti määränpäätä.

Votiivilaiva ripustetaan kirkossa siten, että sen suunta on kohti alttarin tyhjää ristiä, jonka sanoma on kuollut mutta ylösnoussut Jeesus. Kasteessa saamme mahdollisuuden nousta laivaan ja purjehtia kohti kotisatamaa, Taivasta.

Kävelen lähemmäksi alttaria. Oikealla edessä on lasimaalaus, nimeltään Minä olen teidän kanssanne joka päivä, kuten Jeesus lupasi opetuslapsilleen. Kuvassa hän katselee kalastajia, joiden päässä on pohjalaisen kalastajan niskaa veden roiskeilta ja tuulelta suojaava sydvesti. Taiteilija on tuonut kuvan tapahtumat meidän omalle merellemme.

Kävelen ulko-ovea kohti. Ihmiset kirkossa veisaavat virttä. Monet katselevat minua hymyillen. Yhtäkkiä urkujen pauhuun yhtyy saksofonin upea ääni. Niin kaunis, että pysähdyn kädet puuskassa kuuntelemaan.

Kävelen takaisin omalle paikalleni. Kiipeän isän syliin. Hän ottaa laukusta maitopullon. Kohotan sen huulilleni ja nukahdan turvallisesti hänen syliinsä.

Ei kommentteja "Lupauksia"

Kommentoi "Lupauksia"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 
 

Viimeisimmät kirjoitukset