Artikkeli

Blogi - Bloggen

Kirjoittajat ovat seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Skribenterna är församlingsanställda och -bor.

Harjoittelijan mietteitä: Miten ripari tehdään?

27.6.2019 | Heidi Mustikkamaa

Sain harjoittelupaikan 6 viikkoa kestävään työharjoitteluun Kokkolan suomalaisesta seurakunnasta. Tätä kirjoittaessani on viimeinen harjoittelupäivä menossa.


 

Tässä ajassa olen ehtinyt nähdä rippikoulutyön monet kasvot ja päässyt perehtymään myös siihen, mitä kulissien takana tapahtuu ennen rippikoulun, eli riparin alkua. Moni meistä tietää ja muistaa omasta riparistaan, mitä siellä tapahtui; puolen vuoden aikana erilaisia tapahtumia ja tilaisuuksia, seurakunnan elämään osallistumista sekä toki itse intensiivijakso päivärippikoulun tai leirin muodossa. Muistoissa varmasti ovat opitaan-hetket, hyvää ruoka, laulut ja leikit. (kyllä ripareilla leikitään, koska se parantaa ryhmähenkeä ja luo muistoja). Monen mielessä on varmasti myös se, kuinka jännitti tulla uusien ihmisten keskelle, ja se miten mukavia ohjaajat ja isoset olivat. Itse ainakin muistan, vaikka omasta riparistani on jo 18 vuotta.

Niin, mutta miten se ripari sitten luodaan, jotta siitä jäisi hyviä muistoja? Monet valmistelut on aloitettu jo vuosia ennakkoon, mutta paljon valmisteluja on vielä tehtävänä ennen intensiivijakson alkua. Jotta kaikki olisi valmista rippikoululaisten, eli riparilaisten tuloa varten, vaaditaan paljon suunnittelua, tiimipalavereita ja joskus pitkiäkin päiviä toimistossa. On ripari- ja leirikirjeiden tekemistä ja lähettämistä, selvitettävä mahdolliset allergiat ja ruokavaliot, koulutettava isoset, varattava tarvittavat tilat riparin toteutukselle, palavereissa sovittava työnjaosta ja opitaan hetkien toteutuksesta, suunnitella opitaan hetket, tehtävä leirikohtainen turvallisuusasiakirja, tulostettava ja kopioitava melkoinen määrä papereita, tilattava ruuat ja purtavat, kehiteltävä leikkejä ja ryhmäytymistuokioita. Huh! Lista vaikuttaa loputtomalta. Kuitenkaan ilman tätä perusteellista pohjatyötä ei ripari olisi niin ihmeellinen. Kun kaikki on huolella suunniteltu, voi keskittyä rauhassa olennaiseen; kohtaamaan nuori omana itsenään. Tämän kohtaamisen kautta saadaan mielekäs ja motivoiva ympäristö Pyhän ihmettelylle ja hengellisen elämän hoitamiselle.

Kun riparivuodesta on kulunut aikaa saattaa yksityiskohdat ja opitaan hetkien pedagogiset yksityiskohdat hämärtyä. Mutta muistoissa säilyy se, miten nuori on kohdattu, minkälainen oli tunnelma ja kokiko hän olonsa turvalliseksi. Oikeanlainen nuorten kohtaaminen voi murtaa opittuja rooleja, jotka nuorelle on asetettu. Parhaimmillaan riparilla nuorelle annetaan mahdollisuus oivaltaa uusia asioita itsestään ja käyttäytymisestään. Levoton nuori löytää tavan keskittyä tai arempi riparilainen rohkaistuu. Kaikki on kiinni oikeasta ja välittävästä lähestymistavasta, sekä hyvin tehdystä suunnittelusta.

Mitä minulle on jäänyt ”käteen” tästä kuluneesta 6 viikosta? Erittäin paljon, mutta ennen kaikkea nämä kolme tärkeää seikkaa; hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ole aito ja ole läsnä nuorille, ”rakasta ruttuun” eli kannusta, rohkaise, keskustele, luota, kun siihen on mahdollisuus. Näillä eväillä voi riparista saada ihmeellisen ja nuori voi kokea olevansa hyväksytty, juuri sellaisena kuin on. Hän on Jumalan silmissä Ihme.

Haluan vielä kiittää Kokkolan suomalaista seurakuntaa ihanasta ja antoisasta harjoittelusta. Tämä on antanut minulle paljon eväitä tulevaisuutta varten.

 

Kirjoittanut

Heidi Mustikkamaa
yhteisöpedagogiopiskelija
Centria ammattikorkeakoulu

 

Ei kommentteja "Harjoittelijan mietteitä: Miten ripari tehdään?"

Kommentoi "Harjoittelijan mietteitä: Miten ripari tehdään?"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 
 

Viimeisimmät kirjoitukset