Artikkeli

Blogi - Bloggen

Kirjoittajat ovat seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Skribenterna är församlingsanställda och -bor.

Katselkaa kedon kukkia

26.6.2018 | Aune-Inkeri Björkström

Oletko sinäkin kerännyt kasveja koulussa? Minun piti kerätä niitä 80, vanhempien ikäluokkien vielä enemmän. Sittemmin kerääminen lopetettiin – minkähän takia? Nyt tuo hieno käytäntö on ainakin joissakin kouluissa palautettu kunniaan.


 

Kasvien keräämistä varten perin isonsiskon vanhan puristimen ja mustaselkäisen kansion, jonka sidottiin sivuilta nauhoilla. Puristimessa litteiksi kuivatut kasvit lehtineen ja juurineen liimattiin valkoiselle aakolmoselle. Sivulle liimattiin lipuke, johon kirjoitettiin kasvin nimi suomeksi ja latinaksi sekä kasvupaikka. Valmis kansio luovutettiin syksyllä koulun alkaessa opettajan tarkastettavaksi.

Ihan 80 kasvia en saanut kotinurkilta kokoon. Sujautinkin joukkoon muutaman isonsiskon 11 vuotta aiemmin keräämän kasvin. Tarkkasilmäinen opettaja totta kai huomasi vilpin. Kyllä hävetti!

Kasvien keräämisen ansiosta aloin katsella ympäristöäni uusin silmin. Toki opin myös monen kasvin nimen.

Edelleenkin luonnonkukkien bongaaminen on kesäisin suurimpia huvejani. Vehreässä Kanta-Hämeessä asuessani aloin laskea, montako parhaillaan kukkivaa lajia äkkäsin tunnin metsälenkillä. Paras tulos oli seitsemänkymmenen kieppeillä. Yksi alueen erikoisuuksista on kevään ensimmäinen kukkija, Hämeen kylmäkukka.
Hämeen kylmänkukka

Keski-Pohjanmaalla saalis on ollut vaatimattomampi, mutta kukkasaldo kasvaa, kun reissaa Suomea ristiin rastiin. Ja on Keski-Pohjanmaallakin tullut vastaan uusia tuttavuuksia, esimerkiksi ruohokanukka, johon törmäsin ensi kertaa Tankarin majakkasaaren pikkuruisen kirkon liepeillä.Ruohokanukka    

Mielessäni alkoi muutama vuosi sitten kyteä ajatus, että jotenkin näitä kukkia pitäisi taas kerätä. Ajatus jalostui ”digiherbaarioksi”: kuvaan luonnonkukkia kännykällä ja ”kerään” niitä Facebook-tililleni omaan kuvakansioonsa. Kasvia ei tarvitse repiä irti eikä kuivattaa, eikä herbaarioni tieteellisyydellä ole niin väliä.

Kuvia on kertynyt toistasataa. Suuri Pohjolan kasvio (Bo Mossberg – Lennart Stenberg, Tammi 2005, 928 sivua!) on ollut ahkerassa käytössä kukkien tunnistamisessa. Läheskään kaikille kuvaamilleni kukille en ole vielä löytänyt suomenkielistä saati tieteellistä nimeä. Mutta monilla on nimi, vähintään suomeksi ja ruotsiksi. Virolainen Facebook-ystäväni kirjoittaa usein kommenttiin kasvin virolaisen nimen. Moni on myös kertonut tuntevansa kukan jollain toisella nimellä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä…

Pietaryrtti

Vaatimattomalla kännykkäkameralla kuvaamisessa on omat haasteensa. Kännykkää on kyllä helppo kuljettaa mukanaan, mutta sillä on päästävä lähelle kukkaa. Kunnon kuvat lumpeesta ja ulpukasta ovat työn takana. Veneestä kuvattaessa nämä vesikasvit liukuvat sukkelasti veneen alle virran mukana. Täytyy yrittää vielä kahlaamalla...

Suomen kesän kukoistus on upea mutta apean lyhyt. Luonnonkukat – ja kukkakuvat – ilahduttavat ja sykähdyttävät. Jokainen niistä on oma yksilönsä, jokin värikkäämpi, toinen vaatimattomampi. Läheltä kuvattuna niistä saattaa löytää sellaista, mitä pelkällä silmällä ei erota. Jokainen kedon kukkanen on viesti Luojamme valtasuuruudesta ja rakkaudesta. Hän loi kukat iloksemme. Eikä vain yhtä sorttia, vaan satoja lajeja jo pelkästään Suomen kamaralle.

Ketunleipä eli käenkaali

Kun Jeesus jossain Galilean kukkuloilla opetti oppilailleen Jumalan huolenpidosta, hän käytti vertauskuvana ensin lintuja.

"Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” 

Sitten Jeesus arvatenkin osoitti kukkaketoa ympärillään ja jatkoi:

 "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!

Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” (Matteuksen evankeliumi 6:25-34)

Kukkien saarna on huolettomuuden ja luottamuksen saarna. En väsy niitä katselemaan ja sitä saarnaa kuuntelemaan.

Maariankammekkä


 

Ei kommentteja "Katselkaa kedon kukkia"

Kommentoi "Katselkaa kedon kukkia"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 
 

Viimeisimmät kirjoitukset