Artikkeli

Blogi - Bloggen

Kirjoittajat ovat seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Skribenterna är församlingsanställda och -bor.

Vapaaehtoisena – Itse apua saanut haluaa itsekin auttaa muita

25.5.2018 | Minna Varila

Päivi Törmänen on 50-vuotias monen sortin vapaaehtoinen Kälviältä. Hän oli mukana auttamassa ensimmäisten joukossa rivitalopalossa kotinsa menettäneitä. Tämä blogikirjoitus kertoo yhden ihmisen suuresta auttamisen tahdosta ja siitä, mistä se kumpuaa. Jää hetkeksi lukemaan ja miettimään: joku tarvitsee sinua ja minua jossakin. Ei ehkä tänään tai huomenna, mutta joku päivä. Ja kun se tilanne tulee, olemmeko valmiita auttamaan?


Päivi kertoo olevansa kahden pienen suloisen tummu ja kotoa löytyy ihana mies. Heillä on yhdessä kolme aikuista lasta. Lähipiirissä on hyviä ystäviä ja kavereita, jotka keskenään puolin ja toisin auttavat toisiaan. Hän on touhukas ja mukana vähän kaikenlaisessa. Työkseen hän tekee konsulentti- ja myyntihommia ja tässä työssä osan vuodesta töitä on vähempi. Jutellessamme tajuan, että Päivi tietää kyllä, miten jokaisen vapaahetken käyttää.
-Kun saa itse apua elämänsä aikana, niin sitä haluaa sitten myös antaa muille. Kälviän tulipalo kosketti läheltä ja synnytti saman tien halun auttaa, hän kertoo.

Päivi muistelee olleensa monenlaisessa vapaaehtoistyössä mukana, aina sen mukaan, miten elämäntilanne on antanut myöten. SPR:ssä hän oli aikaisemmin ja perustamassa jopa nuorten ryhmää siellä. Erilaiset talkoot ovat aina olleet lähellä sydäntä, ja hän lähtee mukaan vaikka minkälaisiin tehtäviin, jos vain apua tarvitaan. Päivin mukaan on kyllä mukavaa istua talkoopöytään nauttimaan, mutta apua hän antaa vaikka siitä ei yhtään mitään saisi, tai saahan siitä, hyvän mielen itselle ja autettavalle. Myös omista lastenlapsista huolehtiminen kuuluu tämän touhukkaan tummun ajanvietteeseen.

Päivi Törmänen

Ihmettelen, mitä kaikkea hän sitten suostuu vapaaehtoisena tekemään. Päivi luettelee ammaavansa lapsia, pilkkovansa puita, hoitavansa toimistohommia, leipovansa kakkuja juhliin ja tekevänsä oikeastaan mitä vain, mitä osaa. Ihmiset tietävät jo kysyä häntä ja hän muita. Maanantai-aamupäiviin Päiville on syntynyt erikoinen toistuva tilanne. Jos ei yhdeksältä tai vähän sen jälkeen puhelin soi ja joku pyydä avuksi jonnekin, on kyllä ihme.
- Ja minä aina menen, jos vain pääsen. Taidan sitten tykätä tästä auttamisesta aika paljon, Päivi summaa.
- Nyt on juuri pidemmän aikaa haaveissa ollut auttamistehtävä toteutumassa, olen siitä suuresti innoissani, mutta ei siitä vielä tässä vaiheessa enempää, hän sanoo salaperäisesti.

Puhelemme Päivin kanssa, että monelta ei löydy enää intoa talkoisiin tai yleiseen auttamiseen. Ei haluta mennä, kun ei siitä makseta. Toteamme, että oman elämän sisälle voi ikään kuin joutua hukkaan muilta.
- Minä en ymmärrä sitä, kun ihmisillä on nykyään aina kiire ja elämä pyörii oman navan ympärillä. Joskus omaa tilannetta voisi auttaa katseen nostaminen sieltä ja katsominen muiden tilannetta välillä. Hirveän monet jäävät nykyään yksin, ei  kunnolla kohdata toista. Mulle on tapahtunut tosi rankkoja asioita, mutta just tekemällä niitä saakin purettua pois omasta sisimmästä, hän pohtii.
Mietimme, että kotona murehtiminen yksin ei auta, vaan muiden keskellä on paremmassa turvassa silloinkin, kun syvälle sisimpään sattuu.

Eräänä aamuna Päivi huomasi kesken kakkujen leipomisen, että puhelimeen oli tullut huomaamatta 88 puhelua ja tekstiviestiä. Siitä hän lähti liikenteeseen pienellä porukalla ja oli ensimmäisten joukossa siellä, minne Kälviän palamaan syttyneen rivitalon asukkaita oli mennyt. Näitä tuttuja uhreja oli helppo alkaa auttaa. Varsinkin huoli rivitalossa asuneesta lapsiperheestä kirvoitti nopeasti tarpeen lasten vaatteille ja tarvikkeille ja Päivi hyödynsi yhteyksiään sekä lastensa että ystävänsä kautta avun saamiseksi. Pian lahjoittajia alkoikin olemaan niin paljon, että tavaroille täytyi löytyä sijoituspaikkaa ja Päivi otti yhteyttä ystäväänsä seurakunnassa. Sinne avattiinkin tila, jonne kuka tahansa sai tuoda tarvikkeita ja seurakunnan lisäksi muutakin kautta asiasta sitten tiedotettiin eteenpäin.
- Koko se päivä meni kaikenlaisten asioiden järjestelyissä. Siinä vain toimittiin niin kuin ollaan totuttu omalla porukalla toimimaan. Sosiaalisten kanavien käyttö avun saamiseksi nykyään on todella nopeaa. Apua saatiin nytkin tosi nopeasti, Päivi muistelee.
- Kirkossakin sai käydä juttelemassa tapahtuneesta. Kyllä siinä on suuri voima, kun tehdään yhdessä.

Mistä tällainen into auttaa ihan ventovieraitakin ihmisiä kumpuaa?
- Kaikkien vaikeuksien ja taisteluiden kautta, kun asiat eivät ole menneet siten, kun olisi niiden toivonut menevän. Sieltä kumpuaa halu auttaa, vastaa Päivi.
Kuitenkin Päivi toteaa myös, että ei varmaan vaihtaisi yhtään kokemusta elämästään pois, oli kuinka kipeitä tahansa. Tapahtuneet asiat ovat tehneet hänestä sen Päivin, joka hän tällä hetkellä on.
- Äitini ja isäni ovat olleet kovia tekemään töitä ja vieläkin tarvittaessa mukana, ja kai se on periytynyt minullekin. Nyt on ihana ollut huomata, että omat lapsetkin ovat perineet samaisia auttamisen halun merkkejä.

 

Ei kommentteja "Vapaaehtoisena – Itse apua saanut haluaa itsekin auttaa muita"

Kommentoi "Vapaaehtoisena – Itse apua saanut haluaa itsekin auttaa muita"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 
 

Viimeisimmät kirjoitukset