Artikkeli

Blogi - Bloggen

Kirjoittajat ovat seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Skribenterna är församlingsanställda och -bor.

Välähdyksiä Turun Kirkkopäiviltä

31.5.2017 | Taina Lamminen

"Lähdimme Kokkolan kosteasta ja viileästä säästä helteiseen Turkuun, missä säät aivan hellivät meitä auringolla ja lämmöllä. Palella ja kastua ei tarvinnut."  


Tämä blogikirjoitus tarjoaa muutamia välähdyksiä Kirkkopäivien kanaviin. Välähdykset kokosi Taina Lamminen, joka on ottanut myös valokuvat. 


Rohkeasti eteenpäin! - luottamushenkilöseminaarin antia 
- Terttu Passoja, seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja, Kokkolan suomalainen seurakunta

Lähdimme Kokkolan kosteasta ja viileästä säästä helteiseen Turkuun, missä säät aivan hellivät meitä auringolla ja lämmöllä. Palella ja kastua ei tarvinnut.

Tällaiset yhteiset matkat jo sinänsä avartavat ja luovat yhteyttä seurakuntalaisiin ja seurakunnan työntekijöihin. Usein miellämme itsemme ja toisemme johonkin muottiin, kenet mihinkin: herätysliikkeeseen, ammattiin jne. Seurakunnan työntekijät näemme usein toimialojen mukaisissa muoteissa. Luomme toisistamme tehtäviemme mukaisia ihmisiä. Yhteys yhdistää ja avartaa; olemme ja saamme olla ihmisiä, kirjavaa joukkoa, samassa veneessä, Jumalan lasten keskellä vaeltaen kohti yhteistä päämäärää
Bussimatkalaisia
Bussimatkalla oli mukana ihmisiä eri seurakunnista.

 
Osallistuin lähetysjuhlien yksittäisiin tapahtumiin, mutta kirkkopäiville osallistuin suurimman osan ajastani. Paljon oli tarjolla hyvää, ja aivan ahmin kanavasta toiseen ja sain paljon mietittävää.

Luottamushenkilönä minua puhutteli erityisesti kanava Kristittynä ja luottamushenkilönä arjessa, jossa puheenvuoroja käyttivät Kotimaa-lehden julkaisupäällikkö Olli Seppälä ja kirkkoherra Aulikki Mäkinen Männistön seurakunnasta Kuopiosta. Molempien esitys oli todella kiinnostava ja ajatuksia herättävä.

Otan näistä innostavista puheenvuoroista esiin vain yhden asian, jonka luottamushenkilöiden on tärkeä pitää mielessä ryhtyessään ehdokkaaksi: Ketä edustan? Edustanko koko kirkkoa vai edustanko jotain pientä viiteryhmää: esimerkiksi poliittista viiteryhmää tai herätysliikettä? Se tuli selkeänä esille juuri Mäkisen puheenvuorossa, että jos edustamme luottamushenkilöinä jotain pientä viiteryhmää emmekä koko seurakuntaa ja kirkkoa, olemme väärällä paikalla. Toki meillä on oikeutemme kuulua viiteryhmiin, mutta se on aikuisuutta, jos toimintamme suuntautuu koko kirkon ja seurakuntamme parhaaksi. Luottamushenkilönkin on aikanaan osata luopua tehtävästään ja antaa tilaa nuoremmille. Tätä kaikkea samaahan edellytetään myös seurakunnan työntekijöiksi valituilta.

Lopulta kanavassa todettiin, että kirkkomme elää monin tavoin muutosten keskellä. Seurakuntalaiset tulevat ja menevät, työntekijät tulevat ja menevät, samoin kuin luottamushenkilöt, mutta kirkko jatkaa työtään: haetaan ideoita ja katsotaan ympärille. Paljon hyvää antia jää kirjoitukseni ulkopuolelle. Kiitos matkan järjestäjille ja osallistujille. Juuri me kaikki teimme matkastamme hyvän ja onnistuneen.

Osa matkaryhmästä tuomíokirkon portailla
















Osa matkaryhmästä tuomiokirkon portailla.


”Uuskansalaisuus” - Kirkko toimijuuden rakentajana
- Taina Lamminen

Paneelistit kertoivat työnsä ja kokemustensa pohjalta, miten kansalaisaktiivisuutta rakennetaan ihmisten vahvuuksia ja kyvykkyyksiä tukemalla. Kokeilukulttuurin tukeminen ja nykyteknologian hyödyntäminen voivat parhaimmillaan synnyttää ”uuskansalaistaitoja”, kykyä empatiaan ja halua liittyä hyvän tekemiseen.

Keskustelijoina olivat kaupunkiaktivisti Pauliina Seppälä, kaupunkiteologian yliopistonlehtori Henrietta Grönlund sekä Tampereen hiippakunnan verkosto- ja yhteisötyön asiantuntija Hanne von Weissenberg. He pohtivat, miten ihmiset saadaan mukaan välittäviin yhteisöihin pois eristäytyneisyydestä ja yksinäisyydestä. Ei näin: ”Nyt kaikki mukaan!”, vaan asia, idea ja tehtävä kerrallaan kysymällä esimerkiksi: "Onko sinulla lainata poraa?" Osa haluaa suorittavia, osa johtavia tehtäviä. Luova yhdessä keksiminen on ydinasia.

Sosiaalisen median ansiosta ihmisillä on nyt viestintäyhteys toisiinsa. He voivat oma-aloitteisesti organisoitua parhaaksi katsomallaan tavalla eivätkä tarvitse siihen perinteisen organisaation rakennetta. Itse asiassa kirkko on ensimmäinen, joka on tullut mukaan siihen, että kaikki voivat osallistua. Esimerkiksi Lauttasaaren seurakunnassa Helsingissä on hienolla tavalla lähtenyt liikkeelle avustushankkeita kaupunkilaisten omista ideoista. Ihmisten väliset suhteet ovat se tärkein juttu.

Kuva paneelin diasarjasta
Kuva paneelin diasarjasta.


Henrietta Grönlundin mukaan aktiivisuus viriää, kun huomio kiinnittyy ihmiseen ja hänen kykyihinsä eikä organisaatioon tai työntekijään. Tärkeää on sekin, miten johtaja antaa tilaa työntekijöiden kokeiluille, spontaanisuudelle ja mahdollisille epäonnistumisille. Kokeilukulttuuri edellyttää tietynlaista tarkkojen toimintasuunnitelmien yli katselua. Jo millimetrin liikahdus tähän suuntaan riittää.

Kirkossa tämä tarkoittaa vallan siirtämistä nykyistä enemmän työntekijöiltä vapaaehtoisille. Vapaaehtoisille on myös annettava tilaa ja rohkaisua. Työntekijöiden tulee vahvistua valmentajan roolissa ja ”olla itse tietämättä heti kaikkea”. Pitää sietää ahdistusta, jota tästä tulee. Ihmiset heräävät toimimaan yhteisön ja oman elämänsä hyväksi, kun heidän vahvuuksiaan ja kyvykkyyksiään tuetaan.

Tarvitaan avarakatseisuutta ja kykyä nähdä, mihin muutos johtaa. Toimintasuunnitelmaan tarvitaan koulutussuunnitelmassa huomioitavia yhteisöllisyyden menetelmiä, kokeilukulttuurin tukemista ja huomioimista ja yhteisölähtöistä toimintaa. On hyvä pysähtyä miettimään, mitä asioita suunnitellaan ja tehdään yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Miten nämä ideat istutetaan toimintasuunnitelmaan? Jos jokin idea lähtee lentoon, miten se huomioidaan määrärahoissa ja muissa resursseissa?

Ajankohtaispaneelin juontajana toimi kehitysjohtaja Matti Helin Helsingin Diakonissalaitokselta.


Terveiset Kirkkopäiviltä ja Pilpiaseuran vuosikokouksesta
- Auri Rantakari, Suomen Pipliaseuran vuosikokousedustaja

Parhaiten jäi mieleen Suomalaisen messun juhlaversio. Se esitettiin perjantai-iltana Mikaelinkirkossa. Soittajat, laulajat ja tanssijat olivat todella Suomi 100 -juhlatuulella. Muun muassa Kokkolasta lähtenyt Lasse Kortelainen ilahdutti upealla laulullaan. "Nosta salkoon risti Jeesuksen!" kaikui sydämissämme.

MikaelinkirkkoTurun Mikaelinkirkko

Suomen Pipliaseuran vuosikokous pidettiin Hope-seurakunnassa. Jälleen kerran saimme todeta erittäin hyvin valmistellun kokouksen luiston ja taidolla laaditun vuosikertomuksen estetiikan. Kiitos asianosaisille!


Avuttoman raivo?
- Anna-Maija Pahkala, lähetyssihteeri, Kalajoen seurakunta
- Taina Lamminen

Lähetysseuran ja Pipliaseuran yhteisessä kanavassa jaettiin ajatuksia tulevaisuudesta, sodasta ja rauhasta sekä kirkon tehtävästä. Ylitse muiden nousi tutkija, pastori Marjaana Toivasen ajatuksenkulku:

Sivistyksen mitta(ri) on ”inhimilli”: ei oppisuoritukset, ei kunniamerkit, ei julkisuus tai yleinen mielipide. Ei, vaan se, miten huomioit reppanan sekä itsessäsi että toisessa, sen vähäisen ja mitätöidyn puolen. Sen, mikä maailmassa on heikkoa, mikä ei mitään ole, sen Jumala valitsi. (Omin sanoin 1.Kor.1 luvusta)

Auttajan ja autettavan raja ei ole meidän välissämme, vaan meidän sisällämme. Reppanat eivät ole siellä, vaan täällä, sisällämme. Kaikki me olemme pyhiä ja rikkinäisiä, syntisiä ja vanhurskaita. Miten elää sen kanssa, että rakastaa toista ja kuitenkin kohtelee huonosti?

Kuva keskustelutilaisuudesta
Keskustelutilaisuuden juonsi Heli Karhumäki (vas.).

 

Juhlakansaa tuomiokirkon edessä

Juhlakansaa tuomiokirkon edustalla

 

Ei kommentteja "Välähdyksiä Turun Kirkkopäiviltä"

Kommentoi "Välähdyksiä Turun Kirkkopäiviltä"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 
 

Viimeisimmät kirjoitukset