Artikkeli

Blogi - Bloggen

Kirjoittajat ovat seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Skribenterna är församlingsanställda och -bor.

Vierailu Tansaniaan - Lähettipariskunnan luona

7.12.2016 | Raija Kattilakoski

Tervetuloa jatkamaan nojatuolimatkaa Tansaniaan. Viime helmikuussa olimme mieheni Matin kanssa kaksi viikkoa Tansaniassa. Matkan tarkoitus oli kyläily ystäväpariskunnan luona, jotka ovat Pohjois-Tansaniassa Arushassa ruotsalaisen lähetysjärjestön EFS:n työssä.


Päivi on terveydenhoitaja, hänellä on myös kätilön koulutus ja Ruotsista urologisen sairaanhoitajan koulutus. Viime aikana Ruotsissa hän toimi urologisena hoitajana Kalmarin sairaalassa. Nyt Arushassa hän on maanantaista torstaihin sairaalassa työssä naistenosastolla ja lastenpoliklinikalla silloin kun vastaanotetaan aids-perheiden lapsia. Perjantaisin hän tekee kotona etätöitä. Peter on ekonomi ja huolehtii Tansanian luterilaisen kirkon rahavirroista. Tähän työhön tansanialaiset olivat toivoneet ulkomaalaista. Lutheran Mission Co-operationin toimisto on Arushan keskustassa ja siellä Peterillä on kolme kansallista työtoveria. Rahaa tulee 13 luterilaiselta järjestöltä eri maista, muiden muassa Suomen Lähetysseuralta. Päivillä ja Peterillä on kaksi aikuista lasta, jotka ovat Ruotsissa ja opiskelevat.

Tansania

Ensimmäisenä lauantaina lähdin Päivin kanssa aamulla hänen työpaikkaansa Selian sairaalaan, joka on kirkon sairaala. Kirkolla on sairaala joka hiippakunnassa. Joka toisena lauantaina Päivi ja hänen paikallinen työtoverinsa Gloria järjestävät lauantaikerhon, Saturday clubin, lapsille, joiden vanhemmat tai toinen vanhemmista on kuollut aidsiin. Sairaala-alueen ”kulmassa” lasten vastaanoton edessä on keinuja ja karuselli ja myös sisällä on paljon leluja. Lapsia oli jo tullut paikalle. Isommat voivat tulla yksin, pienemmillä on joku omainen tuomassa, mutta kauimpana asuvat lapset tulevat ryhmissä vapaaehtoisten kuljettamina.

Lapset olivat hyvin iloisia ja innokkaita leikkiessään. Tarkoitus onkin, että lauantaikerhossa nämä lapset saavat olla lapsia ja leikkiä. Kotona heillä on huolia yllin kyllin. Kerhossa pidetään myös opetusta jostain asiasta päivän mittaan. Tällä kertaa Gloria opetti puhtaudesta ja kaikki saivat saippuat. Lapsille tarjotaan teetä ja paikallista lätyn tapaista leipää. Mukana on myös evankelista, joka ennen teetarjoilua puhui lyhyesti Raamatusta ja piti ruokarukouksen. Eli yksinkertainen järjestely, mutta miten suuri merkitys! Itseäni liikutti nähdä miten onnellisina lapset leikkivät. Lisäksi he näyttivät hienoilta, mutta Saturday clubiin tuleminen on heille kuin tulisi juhliin. Kaikilla ei toki ollut mahdollista tulla hienona. Huomiotani kiinnitti teini-ikäinen poika, jonka vaatteet näyttivät aivan uusilta. Päivi kertoi hänen vanhempiensa kuolleen ja pojan asuvan tätinsä luona. He asuvat kaukana sairaalasta ja poika oli jo pimeän aikaan aamulla lähtenyt kävellen clubiin. Vanhempien kuoltua oli koulu jäänyt kesken. Näin tapahtuu aika usein, jos molemmat vanhemmat kuolevat. Nuori voi masentua tilanteesta. Monet ovat hämmentyneitä ja tuskin asioita juuri selitetään nuorille. Tämä poika on itse hiv-positiivinen. Päivi oli hänestä huolestunut ja kertoi menevänsä juttelemaan aina kun näkee hänet.

Tuona lauantaina lapsia ja nuoria oli Saturday clubissa 72. Heistä 25 oli hiv-positiivisia. Myöhemmin osallistujien lukumäärä lisääntyi joka kerholauantai. Kesäkuussa kerhoa on aloitettu pitää vuorotellen lapsille ja nuorille. 14-vuotiaat ja siitä vanhemmat tulevat nuorten clubiin. Ensimmäiselle kerralle järjestäjät olivat kutsuneet kaupungilta hiv-positiivisia nuoria mukaan. Näillä nuorilla oli ollut kokoontumisia ja nyt Selianissa toimittiin heidän ehdotuksestaan niin, että jokainen esitteli itsensä ja kertoi oliko hiv-positiivinen. Tästä lähti avoin keskustelu. Nuoret pohtivat, tuleeko aikanaan heidän puolisostaan hiv-positiivinen, voivatko he saada hiv-negatiivisa lapsia ja muita suuria kysymyksiä.

TansaniaSunnuntaina menimme jumalanpalvelukseen läheiseen, korkealla mäellä sijaitsevaan kirkkoon. Tämä on kappeliseurakunta, jossa Karlssoneilla on tapana käydä. Afrikkalaiseen tapaan pidetään kahdet kirkonmenot, puoli kahdeksalta ja kymmeneltä. Välissä on tunnin aika pyhäkoululle. Pappi puhui voimallisesti, seurakunnan vanhimmat istuivat edessä ja kerättiin kolme kolehtia. Nuorten kuoro lauloi ja lauluun kuuluvat liikkeet ja voimakas taustamusiikki. Jäimme pyhäkouluun. Nuori evankelista oli hyvin innostunut ja oli juuri saanut uuden kirjan, josta saattoi näyttää isokokoisia kuvia raamatunkertomuksista. Lopuksi hän kysellen kertasi opitun kertomuksen. Reippaasti pyhäkoululaiset viittasivat ja vastasivat, vaikka pienimpien oli välillä pitänyt kääntyä taakse päin katsomaan uusia valkonaamoja.

Kaksiviikkoisemme lopulla olin Päivin mukana sairaalassa naisten osastolla. Naiset ovat enimmäkseen fistulapotilaita eli heille on synnytyksestä muodostunut avanne virtsarakosta tai peräsuolesta emättimeen tai molemmat. Tansaniassa on edelleen paljon kotisynnytyksiä, joissa ei ole ammatillista apua ja pitkästä ponnistusvaiheesta on tullut tämä seuraus. Vaiva on erittäin invalidisoiva ja hävetty. Tällaisessa synnytyksessä saattaa vauvakin kuolla. Etiopiassa on fistuloiden korjausleikkaushoito pisimmällä ja osaston fistulahoitaja Edina oli ollut Etiopiassa oppimassa. Selian sairaalalla on kenttätyöntekijä, joka tiedottaa maaseudulla mahdollisuudesta päästä korjausleikkaukseen. Näille potilaille järjestetään kuljetus sairaalaan ja ilmainen ruokailu. Olin tämän kaiken tiennyt etukäteen, mutta minua järkytti miten paljon fistulapotilaita on. Lähes koko osasto! Suuri osa heistä on aivan nuoria. Mitä saavatkaan afrikkalaiset naiset kärsiä. Fistula Foundation -niminen kansainvälinen järjestö välittää länsimaisia lääkäreitä Afrikkaan ja Aasiaan hoitamaan fistulapotilaita. Järjestön nettisivuilla on myös näiden naisten omia kertomuksia.

- Paljon on vielä tehtävää, Päivi sanoi puhuessamme lähetyksen kuvioista Tansaniassa. Voit lukea myös heidän blogiaan tämän linkin kautta

Nojatuolimatkan lopuksi kysyn, miten tansanialaisilla voi hymy olla niin herkässä kuin heillä on?

 

Ei kommentteja "Vierailu Tansaniaan - Lähettipariskunnan luona"

Kommentoi "Vierailu Tansaniaan - Lähettipariskunnan luona"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 
 

Viimeisimmät kirjoitukset