Minä pidän haasteista. Tämän olen todennut niin työelämässä kuin vapaa-ajalla. Turhaudun nopeasti, ellen keksi uusia tapoja haastaa itseäni. En tarkoita mitään extremeä, vaan enemmänkin minua ajaa eteenpäin suunnaton oppimisen ja kehittymisen halu.

Olemme kasvaneet auttamisen ja lähimmäisenrakkauden yhteiskunnassa. Kun apua tarvitaan, sitä annetaan. Tästä yhtenä osoituksena on kirkon diakonian suurkeräys, Yhteisvastuukeräys. Vuodesta 1950 lähtien keräys on paitsi tuonut apua erilaiseen hätään myös nostanut esiin uusia avuntarvitsijaryhmiä.

I musiken används ofta improvisationer. Någon skapar i stunden musik genom att spela helt oförberett. Det händer att den som skall spela får temat strax före konserten eller mitt under en konsert. Resultatet blir ofta spännande. Men lika givande är det att ta del av en improvisation som är förberedd; där det finns en idé, en tanke bakom.

Muistan hyvin keskustelun, jonka kävin rovasti Mikko Himangan kanssa. Asia koski kirkon tulevaisuutta. Oli jälleen kerran tilanne, josta media totesi kirkon olevan kriisissä. Himanka muisteli hyvin rauhallisena ensimmäisiä papppisvuosiaan Kokkolassa. Hän kertoi, miten jumalanpalveluksiin osallistuminen oli niin vähäistä, että kaupungin kirkoon saapui sunnuntaisin sanankuuloon vain muutama henkilö.