Uutiset

Kuka tarvitsee sairaalapappia?

Julkaistu: 30.11.2017

Sairaalapapit ovat osa sairaalan organisaatiota, mutta kirkon palveluksessa. Yhteyden sairaalapappeihin saa parhaiten sairaalan henkilökunnan välityksellä. Kuva: Anne PeltomaaSairastuminen on ihmisen elämässä aina kriisi. Kun elämän tasapaino järkkyy, siihen liittyy monenlaisia tunteita ja kysymyksiä.
Sairaalapapit ovat kaikkien potilaiden käytettävissä niin henkilökohtaista keskustelua kuin rukousta, rippiä ja sielunhoitoa varten. Kaikki keskustelut ovat luottamuksellisia ja tapahtuvat potilaan ja asiakkaan ehdoilla.

Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa sairaalasielunhoito on toiminut jo yli neljä vuosikymmentä. Ensimmäinen sairaalapappi Göran Hellberg aloitti työnsä Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa 1971.
Nykyään sairaalapappeja on kaksi: Matti Aho ja Anne Peltomaa. Pappi on sairaalassa niin potilaita, hänen omaisiaan kuin henkilökuntaakin varten.

Ajan saatossa sairaalan toiminta on muuttunut, kehittynyt ja laajentunut. Sairaalasielunhoito on pyrkinyt vastaamaan muutoksen tuomiin uusiin haasteisiin etenkin henkilökuntaa tukemalla.
Henkilökunnan työnohjaus ja vaikeiden tilanteiden purkutilanteet on koettu potilaan kokonaisvaltaisen hoidon kannalta tärkeäksi. Erilaiset keskusteluryhmät ovat sairaalapapin arkipäivää etenkin psykiatrisilla osastoilla.
Henkilökohtaisia keskusteluja sairaalapapit kävivät viime vuonna lähes 1500. Moni näistä keskusteluista käytiin kuolinvuoteen äärellä.
Sairaalapapin työhön kuuluvat luonnollisesti myös kirkolliset toimitukset, joista suuri osa on saattohartauksia eli niin sanottuja ulosveisuita sairaalan kappeleissa.
Tosin sairaalassa on myös kastettu, siunattu, vihitty ja pidetty rippikoulua. Tarvittaessa sairaalapapit ovat myös koonneet keskusteluryhmät lapsensa menettäneille ja itsemurhaan kuolleiden läheisille.

Sairaalapapit toimivat osana sairaalan organisaatiota mutta ovat kirkon palveluksessa. Yhteyden sairaalapappeihin saa parhaiten henkilökunnan välityksellä.
Sairaalapapin voi kutsua paikalle päivystysluontoisestikin – myös yöllä pappi voi kastaa vastasyntyneen tai rukoilla kuolevan kanssa.

Teksti: Anne Peltomaa