Kehittämispäällikkö kolme päivää viikossa

Miksi hakeuduit kirkon töihin?
- Kaupallisten koulujen ja armeijan jälkeen olin töissä
tukkukaupassa 1970-luvun alkupuolella. Huomasin pian, että ainakaan liikeala ei ole oma alani. Hakeuduin opiskelemaan Tampereen yliopistoon. Valmistuttuani hallintonotaariksi julkisen alan paikkoja oli runsaastitarjolla. Pääsin Enon seurakunnan taloudenhoitajan virkaan, sieltä pari vuotta myöhemmin Sotkamon seura-kuntaan ja sieltä seitsemän vuoden jälkeen Kokkolan talousjohtajan virkaan.
-Kirkon töihin hakeutumiseen vaikutti se, että olin koko ikäni osallistunut aktiivisesti seurakunnan tilaisuuksiin, ollut kristillisessä opiskelija-toiminnassa ynnä muussa vastaavassa. Usko on ollut elämäni ykkösjuttu melkein aina.

Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
- Työtehtäväni muuttuivat kuluneen syksyn aikana, kun siirryin hallintojohtajan (aikaisemmin talousjohtaja) virasta pois oltuani siinä tasan 26 vuotta ja jäätyäni samalla osa-aikaeläkkeelle.
- Nyt työajat kolmena viikottaisena työpäivänäni ovat olleet melko säännöllisiä ja kokouksissa istumiset, neuvottelut ja palaverit ovat jääneet vähemmälle. Siirtymävaiheessa teen lähinnä rästihommia ja muun muassa rovastikunnan taloudenhoitoa, tulevaisuudessa enenevässä määrin taloushallinnon projekti- ja kehittämistehtäviä.

Mikä työssäsi on haastavinta?
- Entisessä työssäni oli haasteita aivan liikaa, juuri mihinkään ei ehtinyt paneutua kunnolla eikä omaksua uusia asioita siinä tahdissa kuin olisi pitänyt. Nykyisen tehtävän uskon olevan kokoiseni, ja siinä haastavinta on hyvän motivaation säilyttäminen. Paperitöissä samoin kuin monissa seurakunnan tehtävissä työn tulokset jäävät usein uskon varaan.

Mikä on palkitsevinta?
- Jos on joskus voinut olla jollekin aidosti avuksi, se palkitsee. Seurakuntayhteys ja oman työyhteisön loistava ilmapiiri ovat myös palkitsevia. On tuntuma, että on täysin hyväksytty riippumatta miten on
onnistunut työssä tai elämässä yleensä.

Milloin kävit viimeksi jumalanpalveluksessa?
- Kävin ensimmäisen adventin messussa, totta kai! Pyrin käymään viikonloppuisin ainakin yhdessä hengellisessä tilaisuudessa, joka ei välttämättä ole jumalanpalvelus, vaan yhtä hyvin seurat tai konsertti.
- Kaipaan tavallisia sanajumalanpalveluksia. Minusta messua eli ehtoollisjumalanpalvelusta ei tarvitsisi olla kovin usein. Tämä ei ole teologinen kannanotto, vaan käytännöllinen. Pelkään, että messu saattaa karkottaa ujoja ja arkoja ihmisiä, heikentää saarnan merkitystä ja arkipäiväistää ehtoollista. Messu on monesti myös turhan "fiini" ja muodollinen.

Mitä puuhaat vapaa-aikana?
- Uudessa elämäntilanteessa leikin entistä enemmän kotia ja suunnittelen sitä mitä tekisin isona. Luen paljon, retkeilen ja matkustelen.