Diakonia- ja nuorisotyötä suurella sydämellä

Miksi hakeuduit kirkon töihin?
- Kotiseurakuntani diakonilla 70-luvulla oli huomattava merkitys suuntautumiseeni palvelutyöhön, erityisesti kipeisiin ja vaikeisiin asioihin ihmisten elämässä. Oulun Diakoniaopisto on ollut yksi parhaita asioista elämässäni. Valmistumiseni jälkeen vuonna 1980 hakeuduin Lappiin töihin ja siitä saakka olen ollut joko enemmän tai vähemmän kirkon töissä.

Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
- Olen vasta muokkaamassa rutiineja ja kehittelemässä työtä Ullavassa. Viiden vuoden päästä tiedän, millainen on tavallinen työpäiväni. Työhöni kuuluu diakoniaa sekä varhaisnuoriso- ja nuorisotyötä: Kerhoja, piirejä, tem­pauksia, leirejä, retkiä, kotikäyntejä, terveydenhoitoa, vastaanottoa. Seurakunnan tarpeisiin yritän vastata ­apunani luovuus, kokemus,rohkeus ja rakkaus.

Mikä työssäsi on haastavinta?
- Jokainen päivä on erilainen. Samana päivänä voin olla ensin ulosveisuussa ja sitten Tiernapojissa. On pystyttävä mukautumaan ja sopeutumaan. Haastavinta on opetella työskentelemään isossa työyhteisössä ja ottamaan muut työntekijät huomioon.

Mikä on palkitsevinta?
- Kun kohtaa ihmisen, jota on voinut auttaa, tai näkee lapsen silmissä aidon ilon kerhon alkamisesta tai vanhuksen kiitollisuuden siitä, että häntä on tultu katsomaan.

Milloin kävit viimeksi jumalanpalveluksessa?
- Monet lauantait on mennyt nuortenilloissa niin myöhään, etten ole jaksanut lähteä kirkkoon vaan seurannut radiosta tai tv:stä. Itsenäisyyspäivän iltana nuorten kanssa olen ollut viimeksi minijumalanpalveluksessa.

Mitä puuhailet vapaa-aikana?
- Toivon mukaan voin Pohjanmaalle tultuani hiihtää, kun täällä ei ole niin pimeää, ja keväällä lähdemme sitten Lappiin, jos mahdollista. Mieheni kanssa harrastamme ruuanlaittoa. Koti-iltoina soitamme ja laulamme. Jos aikaa jää, uppoudun teologian saloihin. Haluaisin löytää aikaa itseni ja työssä vaadittavien taitojen kehittämiseen.