Teemu Kakkuri

Herätysliikkeet syvällä sielussa

Herätysliike on organisaatio, joka syntyy herätyksen säilyttämiseksi. Herätysliikkeen muodostavat ihmiset, jotka ovat tulleet uskoon tai perineet uskonvakaumuksen kotoaan ja uskovat suurin piirtein samalla tavalla.
Raahen seurakunnan seurakuntapastori Teemu Kakkuri on teologian tohtori ja tutkinut suomalaisia herätysliikkeitä.

Suomessa on perinneliikkeitä, joilla on monta sataa vuotta vanhat juuret. Nämä liikkeet ovat muodostaneet useita kymmeniä kansalaisjärjestöjä. Koulukirjoissa puhuttiin vanhastaan viidestä herätysliikkeestä; rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus, lestadiolaisuus ja viidesläisyys, mutta vanhastaankin niitä on ollut Kakkurin mukaan kymmenkunta.
- Nämäkin ovat alun alkaen kaikki peräisin saksalaisesta pietismistä eli samaa juurta ja siten periaatteessa samaa herätysliikettä, jotka ovat eri aikoina ja eri puolilla Suomea aktivoituneet.
Toisen maailmansodan jälkeen levisivät muun muassa karismaattinen liike ja yhteiskristillisyys.
Herätyksiä ei ole ollut mainittavammin 70-luvun jälkeen, aiemman herätyskristillisyyden uudelleen järjestäytymistä ja muuttumista kylläkin.

Keski-Pohjanmaa on ollut herätyksellisesti vilkkain alue Suomessa kautta aikojen.
- Perhonjokilaakso on evankelinen alue, Kalajokilaakso puolestaan körttiläinen, ruotsinkielinen rannikko lestadiolainen ja vapaiden suuntien alue.
- Lisäksi on ollut muun muassa Kokkolan Mersu-herätys. Ainoastaan rukoilevaisuutta ei ole juurikaan ollut Keski-Pohjanmaalla, Kakkuri kertoo.

Herätyksen ajankohdasta on kahdenlaista teoriaa. Toinen puhuu murroksesta ja toinen jatkuvuudesta. Teemu Kakkuri on enemmän jatkuvuuden kannalla.
- Yhteiskunnallisia murroksia on lähes aina, mutta siitä huolimatta herätyksiä ei synny. Siellä missä on ollut vanhastaan herätyskristillisyyttä, siellä sitä on myöhemminkin. Samoilla kylillä, pitäjissä ja suvuissa ne aina virkoavat uudestaan.
Kakkurin mielestä meidän aikamme on yllätyksellinen monella tavalla. Hän pitää mahdollisena, että aika voisi olla otollinen myös hengelliselle herätykselle.

Herätysliikkeiltä vaaditaan tavattomasti uudistuskykyä säilyäkseen elinvoimaisina.
- Napautus nykyaikaan ei välttämättä ole helppo, sillä herätysliikkeiden luonteeseen kuuluu perinteiden säilyttäminen ja ne ovat hyvin historiapainotteisia.
Yksi herätysliikkeiden vetovoimista on aktiivisuus. Kirkkouskovaisuus on usein passiivisempaa ja työntekijäkeskeisempää. Herätysliikkeissä on paljon maallikkopuhujia.
Myös sisäryhmäidentiteetti voi olla ihmisille hyvin tärkeä.
- Herätysliikkeissä mukana olevat ihmiset usein mieltävät itsensä herätysliikkeen kautta. Herätysliikkeisiin voi myös liittyä kotiseuturakkautta tai suvun perintöä, jotka ovat syvällä sielussa. Toisaalta herätysliikkeillä voi olla myös kääntöpuolensa. Niiden ilmapiirit voivat tuntua ahdistavilta ja niistä voi olla vaikea erota.

Herätysliikkeet koskettavat läheisesti noin puolta miljoonaa suomalaista. Herätysliikkeiden sisällöllinen vaikutus ulottuu kuitenkin paljon laajemmalle kuin niiden toiminta.
- Esimerkiksi ruotsalaisen herätysliikkeen runoilija Lina Sandelin virren Päivä vain ja hetki kerrallansa tuntee ja sitä laulaa luultavasti koko Suomi.

Teemu Kakkuri kertoo havaintojaan herätysliikkeistä Hetki kanssasi -ohjelmassa.

Kuuntele ohjelma

 

 

 

 

 

Teologian tohtori Teemu Kakkurin mielestä meidän aikamme voisi olla otollinen hengelliselle herätykselle.