Kirkolla olisi helpommat ajat, jos jo Markionin johdolla olisi poistettu Vanhan testamentin kirjoitukset ja Luukkaan evankeliumi modifioituna olisi ainoa evankeliumeista jäljellä. Tällöin meillä tuskin olisi myöskään kirkon keskeisiä uskontunnustuksia ainakaan siinä muodossa, jossa ne ovat meillä tänään.

Markionin voittokulku on jälleen täydessä vauhdissa. Suljetaanko hänet keskustelusta hereettisenä tällä kertaa kuten aikoinaan, tai kenties hän vihdoin saa oikeutusta ajatuksilleen? Onko Markionin ajatuksia vastaan taisteltu turhaan vuosisatoja? Vaikka toisaalta kuka tänä päivänä on hereettinen? Piispan virka on harhaoppien vastustamista ja yhteyden luomista varten. Yhteyden luomisesta puhutaan joka käänteessä mutta harhaoppien mahdollisuudesta vaietaan. Kaikki kukat kukkivat, ainakin melkein, eli kevät on jo täällä, vaikka kunnon talvea vasta odotellaankin.

Markionin ajatus, että Vanhan testamentin tekstit eivät voi kertoa samasta Jumalasta kuin Uusi testamentti, on ajankohtainen. Monet ovat tuoneet esille ajatuksen, että emme voi uskoa Vanhan testamentin brutaaliin Jumalaan. Näinhän Markionkin asian mielsi.

Kirkkolaki ja -järjestys toteavat kirkkomme perustasta: "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa..."

Määräenemmistö tuskin ainakaan toistaiseksi kirkolliskokouksessa muuttaisi tätä ensimmäistä pykälää. Sen verran vanhanaikaista porukkaa siellä istuu, että täytyi määräenemmistön periaate kiertää sukupuolikysymyksissäkin.

Markionilaiset joutuvat siis toistaiseksi ratkaisemaan ongelmansa toisella tavalla. Ei lueta itse ja toivotaan, etteivät lue muutkaan Vanhan testamentin kirjoituksia. Jos joku höyrypää yrittää vedota niihin muuna kuin aikansa ilmiönä, pyritään ajatus välittömästi tyrmäämään jollakin retorisella konstilla. Ihmisten mielissähän elävät monet vääristyneet kuvat esimerkiksi Raamatun sisällöstä. Raamattua ei lueta ja tutkita, mutta arvostellaan kyllä. Se on helppoa, kun poimitaan idea joltakin papilta tai piispalta, joka on arvostellut Raamatun tai uskontunnustuksen sisältöä yleensä aikansa ilmiönä. Huh, ei tarvinnut minun sittenkään uskoa, eiväthän papit ja piispatkaan...

Joku saattaa tässä vaiheessa kysyä, onko sinulla sitten oikea oppi ja koko totuus Raamatusta? Onneksi saan vastata tähän kysymykseen, että ei ole. Eihän ole kyse minun missiostani. On kyse toisen antamasta tehtävästä. Olenko kelvollinen hoitamaan papin virkaa? En ole. Mutta minut on kutsuttu tähän tehtävään ja olen pappislupauksessani luvannut sitä parhaani mukaan hoitaa sekä tunnustaa kirkon yhteistä uskoa ja pitäytyä Raamatun sanassa. Epäilysteni ja tuskan keskellä saan rukoilla: Auta Jeesus pysymään uskollisena sinulle.

Jos en uskoisi, kuten esimerkiksi uskontunnustus opettaa, tai ajattelisin Raamatun olevan aikansa inhimillistä puhetta, toivon mukaan ymmärtäisin mahdollisimman pian erota pappeudestani, etten vain olisi harhaanjohtaja ja kadotukseen ohjaaja - susi lampaiden vaatteissa.

Huomasit oikein, pyrin kiertämään vastuuta. Jumala on vastuussa, en minä. Minä vastaan Hänelle ainoastaan siitä, että olen elämässäni pitäytynyt uskollisena Jeesukselle Kristukselle eli myös Jumalan sanalle.

Tähän jokainen kristitty on kutsuttu. Ei järkeilemään ja arvostelemaan. Ei hylkäämään sitä, mikä on uskomme perusta vaan päinvastoin rukoilemaan: "Auta minua epäuskossani."

Kyllä Vanha testamentti voi kertoa samasta Jumalasta kuin Uusi testamenttikin. On mahtava asia tietää, että meillä on Jumala, joka toimii historian eri vaiheissa. Noin 2000 vuotta sitten Hän syntyi Neitsyt Mariasta meidän tähtemme tähän maailmaan. Tästä syntymästä profeetat ennustivat jo vuosisatoja aiemmin. Tästä samasta Vapahtajasta voimme lukea Vanhasta ja Uudesta testamentista. Meillä on ihmeellinen ja suuri Jumala!