Pienet lapset katselevat mielellään asioita, joissa on vahvat ja selkeät värit. Samoin erilaiset lamput ja valonlähteet ovat suuren kiinnostuksen kohteena. Se, mikä on selkeää ja valoisaa, on kiinnostavaa. Lasten olemus ja silmät myös hehkuvat useimmiten elämää ja tietynlaista kirkkautta.

Aikuisilla löytyy kirkkaita ja sameita sekä välttäviä ja kohtaavia katseita. Jos tulee pimeästä tilasta kirkkaaseen valoon, menee hetki ennen kuin pystyy näkemään kunnolla. Kukapa ei esimerkiksi ajaisi autoa mieluummin päivällä kuin yöllä. Ihmiselle on myös tärkeää, että hän on tarpeeksi valossa ja totuudessa, jottei elämän valo alkaisi sumeta.

Olen kuullut kerrottavan, että valoon liittyy energiaa mutta pimeyteen ei. Pimeydessä ei siis oikeastaan ole mitään muuta kuin pimeyttä. Jos elämämme on täynnä pimeyttä, se johtaa syvemmälle pimeyteen. Toisaalta, jos menet pimeään tilaan ja sytytät siellä lampun päälle, voittaa valo aina pimeän. Poikkeuksetta! Kokeile!

Valokatkaisijan rämpyttäminen edestakaisin, jatkuva pimeästä valoon ja valosta pimeyteen siirtyminen on raskasta ja uuvuttavaa. Hämärää ei voi myöskään nähdä pimeän ja valoisan välimuotona. Hämärässä on kyllä hieman valoa, mutta siinä tilassa on äärettömän vaarallista liikkua pitkään.

Jumalaa voi hyvin kutsua valoksi. Jumala on kerran luonut valon, jotta näkisimme. Jumala on lähettänyt Jeesuksen, jotta pimeän maailman keskellä olisi valo. Jeesus voittaa aina pimeyden. Myös meidän elämässämme voittaa valo, kun annamme valon valaista jokaiseen pimeään nurkkaan asti. On paljon parempaa ja turvallisempaa elää valossa, niin että Jumalan valo läpivalaisee koko elämän.

"Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." (1 Joh. 1:5-7)