Termiä tekopyhä käytetään mielestäni aina aika ajoin väärin. Useimmiten nykyään tekopyhäksi nimitetään ihmistä, joka uskaltautuu arvostelemaan sitä, että joku toimii väärin. Kysytään, miten jollakulla on otsaa oikaista minua. Eikö hän ole ihan yhtä syntinen?

Varmasti on. Synti ja kysymys "Onko Jumala todella sanonut?" piilee meidän jokaisen luissamme. Kuka meistä ei olisi tehnyt väärin, ja monesti. Ihmisen liha itsessään kylvää epäuskoa. Tarkoittaako tämä siis sitä, ettei kukaan voi tuoda toisen tekemää vääryyttä esiin olematta tekopyhä? Ei toki.

Ihminen, joka pyrkii tuomaan totuuden esille ja oikaisemaan rakkaudessa ja kärsivällisyydessä, ei ole tekopyhä. Päinvastoin. Jokainen profeetta olisi muutoin aikanaan ollut tekopyhä, hehän julistivat tuomiota. Miten he saattoivat näin tehdä, kun olivat virheellisiä ja syntisiä kuten kaikki muut?

Jumala oli kutsunut ja lähettänyt profeetat julistamaan. Myös jokainen kristitty on kutsuttu julistamaan Jumalan sanaa, vaikka se toisi päivänvaloon asioita, jotka ovat väärin. Mutta millä valtuutuksella? Sillä, että kristitty elää Kristuksen armahtamana eikä väitä olevansa muuta kuin on. Uskottavuutta ei lisätä sillä, että itse tekee väärin tai ylikorostaa omia virheitään.

Tekopyhyyttä on se, että väittää jotakin muuta kuin mikä on todellisuus. Tekopyhyyttä on se, että ihmisen ulkoinen ja sisäinen olemus eivät kohtaa. Tekopyhyyttä on se, että itse ei elä jatkuvassa parannuksenteossa ja Kristuksen rakkaudessa ja vaatii kuitenkin muita tekemään parannuksen.

Rakkautta on se, että vetoaa ja vaatii itseään ja muita tekemään synneistään parannuksen. Rakkautta on se, että julistaa evankeliumia, joka voi avata ihmisen sisäiset lukot.

Välinpitämättömyyttä ja tekopyhyyttä on se, että on hiljaa kun lähimmäinen toimii väärin. Se on suorastaan rakkaudettomuutta. Kylmintä rakkaudettomuutta, mitä on olemassa, on se, ettei kerro Raamatun vapauttavaa sanomaa tai vääristää  sen. Useimmiten tämä on liitettävissä tekopyhyyteen ajatuksessa: "Kyllä minä tiedän miten tämä on, eihän Jumala ole näin voinut sanoa. Miksi vaivautuisin omien etuuksien uhalla rohkaisemaan ja oikaisemaan lähimmäistäni?" Tämänkaltainen ajattelu synnyttää todellisen tekopyhyyden: "Viis muista, kunhan omat asiani ovat kunnossa." Näin on syntynyt valmis tekopyhä kriitikko.