Artikkeli

Blogi - Bloggen

Kirjoittajat ovat seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Skribenterna är församlingsanställda och -bor.

Viimeisenä penkkiin

2.3.2018 | Tarja Jakobsén

Kirkon pihalla on vain parkkeerattuja autoja, ketään ei enää kulje kohti ovea. Kirkonkellot kutsuvat jo kun etenen puolijuoksua autolta sisään. Eteisessä hidastan ja vedän henkeä, sisältä kuuluu jo ensimmäinen virsi.


Etsin paikan seinävierustaa kulkien ja istun alas. Sydän hakkaa vielä, mutta nostan katseeni alttaritauluun, hei Vapahtaja, tulin nyt.
Hengitys tasaantuu ja seurailen virren sanoja kun saan etsittyä sen uuden virsikirjan sivuilta.
On sunnuntain iltamessu Kaarlelan kirkossa. Penkeissä on paljon tilaa, saan olla väljästi täytetyillä penkeillä ihan omassa rauhassa, omine ajatuksineni.

Joskus kirkonpenkkiin saa jättää niin paljon. Sekavia ajatuksia, arjen hälinää, perheen asioita, huolia ja murheita.
Usein on vain uskottava vaikkei miltään tuntuisi, että kaikki on minullekin tarkoitettu.
Nyt papin sanat tulevat suoraan kohti, Jeesus sanoo, ystäväni, ole levollisella mielellä, sinun syntisi on anteeksi annettu.

Ehtoollisella on rauhallista, meitä ei ole kovin suurta joukkoa ja siinä alttarikaiteella on pyhä hetki, Sinun puolestasi vuodatettu. Nyt niin todellinen, että sanon mielessäni, vau! Ja kiitos.

Askeleet ovat kevyet ja pakkaslumi narisee kenkien alla autoa kohti kävellessäni.
Tavallinen viikkomessu, miten paljon siellä on tarjolla, vaikka liturgia on aina sama ja virret soljuvat hitaasti.
Arjessa väsyneen ihmisen kokoinen messu.

 

Ei kommentteja "Viimeisenä penkkiin"

Kommentoi "Viimeisenä penkkiin"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 
 

Viimeisimmät kirjoitukset