Artikkeli

Blogi - Bloggen

Kirjoittajat ovat seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Skribenterna är församlingsanställda och -bor.

Pääsiäisenviettoa espanjalaiseen tapaan

1.5.2017 | Salme Heino

Pääsiäiskulkueet ovat värikkäitä ja meluisia. Kiirastorstain messussa pappi pesee kirkkovieraiden jalat Jeesuksen esimerkin mukaan. - Tervetuloa mukaan kymmenen päivän pääsiäismatkalla Espanjaan matkapäiväkirjamme myötä!


Maanantai 10.4.2017

Lento Kruunupyystä Helsingin kautta Madridiin Finnairin koneilla.
Tauno oli netistä tilannut majoituksen Madridin keskustasta Hostal Maria Luisasta, sinne hurautettiin taksilla. Taksikuskikin kertoi vaeltaneensa Espanjan pyhiinvaellusreittejä.


Tiistai 11.4.2017

Haikara alberguen katollaMetrolla Madridin linja-autoasemalle Mendez Alvarolle. Bussiliputkin oli ostettu netistä (kotona siis tulostettiin netistä ja hyvin pelasi, systeemit on hyvät!).

Zafrassa majoitus oli Albergue Convento De San Fransiscossa. Vaeltajia ja yöpyjiä oli runsaasti, onneksi olimme tehneet ennakkovarauksen ja saimme kahden hengen huoneen ja nukuimme lakanoiden välissä. Toki sitten maksoimme siitä enemmän kuin ”oikeat” vaeltajat.

Enimmäkseen kuuli puhuttavan espanjaa, ehkä pääsiäisen seudun pitkät vapaat olivat houkutelleet espanjalaisia poluille. Talo on entinen luostari, pation lattiassa on vuosiluku 1734. Kaupungissa on toiminut useita luostareita ja tässä siis yksi niistä. Menneistä ajoista kertoo käytävän jyhkeä kivilattia, sisäpihat, kaarikäytävät ja holvit, katolla kohoava torni ja risti.

Nyt ristin juurella piti kotia haikarapariskunta. Hauska nokan kalisuttelu kuului alas, kun pariskunta keskusteli.
 
Luostarin henkeä huokui myös useita metrejä korkea, massiivinen puinen ulko-ovi. Salpa oli raskasta rautaa. Ja tietenkin ovessa on pieni tirkistysluukku, josta voi sisäänpyrkijöitä arvioida. Talo oli tyylillä remontoitu vaeltajien majataloksi.
Alberguen ulko-ovi

Isäntäpariskunta kertoi toimineensa siinä jo useita vuosia. Ja työtä heillä riitti; aamulla varhain laitettiin lähtijöille aamupala. Sitten alkoi kova moppaaminen, pesu ja pyykkäys. Joka päivä hulmusi ulkona narulla iso määrä puhtaita aluslakanoita ja tyynyliinoja.

Joka välissä heillä kuitenkin oli aikaa toivotella meille hyvät päivät, kysellä voimiset ja neuvoa paikkoja, missä kannattaisi käydä. Ja kun tuli siesta-aika, emäntä pyyhki pölyjä viherkasveista tai teki jotain muuta äänetöntä.
Alberguen ulkopatio


Olimme yöpyneet tässä samassa alberguessa silloin, kun oikeasti vaelsimme Via de la Plataa.


Keskiviikko 11.4. ja kiirastorstai 12.4. 

Joka ilta olimme seuraamassa upeita pääsiäiskulkueita. Ne lähtivät eri iltoina eri kirkoista ja olivat toteutukseltaan hiukan erilaisia, muun muassa puvut olivat eri värisiä. Mutta yhteistä niille oli, että mukana oli runsas huppuihin pukeutuneiden nazarenojen joukko, ehkä satoja. Myös lapsia äiteineen oli mukana. Kulkueen kärjessä kulki yleensä puhallinsoittokunta. Siinä rummut olivat tärkeässä osassa, usein soitto olikin pelkkää rumpujen pärinää. Ei voi puhua mistään hiljaisesta viikosta!

Kulkueissa kannettiin kukin ja kynttilöin koristetuilla lavoilla, plataformilla, joko Jeesuksen tai Marian patsaita, alkuviikosta Jeesus Getsemanessa, sitten Jeesus kantaa ristiään. Näin kärsimyshistoria tuli esille.

Kadun varteen kokoontui valtavasti pyhäpukuihin sonnustautuneita kaupunkilaisia. Monet herkistyvät pyhäinkuvan saapuessa kohdalle, tekivät ristinmerkin ja pyyhkivät kyyneleitä silmäkulmastaan. Tunnelma kaduilla on samalla kertaa sekä hyvin harras että äänekäs. Todellinen kansanjuhla! Etenkin kiirastorstaina ja pitkäperjantaina koko kansa tuntui asuvan kadulla seuraamassa kulkuetta ja sitten syöden perhekunnittain ravintolassa.
Koko viikko on siis yhtä juhlaa, kouluista ja useita työpaikoista on vapaata ja ihmisillä on aikaa tavata toisiaan. Itse kulkueet ja niiden valmistelut sitoivat myös kymmeniä, ehkä satoja ihmisiä.
Kulkue

Kulkueesta

Katolisessa messussa tapahtuu aina paljon, se on jotenkin toiminnallinen. Kuoripojat ovat koko ajan messua toimittavan papin apuna. Välillä pikkupojat haukottelevat syvään, kun messun kulku pitkästyttää. Kiirastorstain messussa pappi konkreettisesti pesi kuoripoikien avustaessa kahdentoista ihmisen jalat, aivan Jeesuksen esimerkin mukaan. Meille tämä kertoi siitä pesusta, jonka Jumala on tehnyt meille kasteessa, pessyt meidät taivaaseen kelvollisiksi.

Pitkäperjantai 14.4.

Tänään päästiin oikealle polulle, kuin pyhiinvaeltajat ikään. Käveltiin iso mäki ylös ja sitten alas ja niin oltiin naapurikylässä Santos de Maimonassa.

Kukkaketo
Matkalla ihmeteltiin kukkaloistoa pellon pientareella, ihailtiin viini- ja oliivitarhoja, kauran ja ohran kypsymistä, nähtiin aasi, vuohia, kanoja, kalkkunoita, hevonen pienen varsansa kanssa ja Bordell collie -koira työn touhussa, se ohjasi ison lammaslauman laitumelta toiselle.
Lammaslauma

Välillä istuttiin kivelle ihmettelemään, miten voi olla näin lämmintä!

Salme ja Tauno Heino

Perillä käytiin kuppilassa maistamassa naapurikylän kahvit. Ja tietenkin käytiin myös kirkossa. Siellä, kuten Zafrassakin, valmisteltiin plataformeja illan kulkuetta varten. Polulla meitä vastaan kävellyt paikkakuntalainen Anna-Maria kertoikin, että juuri tässä kylässä on poikkeuksellisen kauniit Santa Semanan kulkueet.

Kirkon alttari, yksi niistä, oli puettu purppuran punaiseen vaatteeseen ja sen edessä istui kansaa, istuivat hiljaa ja ehkä rukoilivat.

Pääsiäislauantai 15.4.

MajapaikkaTänään ajaa hurautimme bussilla Caceresiin, siellä bussin vaihto ja matka jatkui Hervasíin. Kun olimme onkimassa bussin tavaratilasta rinkkojamme, tulla tupsahti viereemme nuori nainen, joka kysyi olimmeko tulossa Albergue Valle del Ambrosiin, hän oli tullut meitä vastaan. Pyytämättä! Ja kelpasihan meille kyyti.

Tämä majapaikkamme oli 1,5 – 2 km pois kylän keskustasta ylös vuorille päin. Tie sinne seurasi puron vartta. Piha oli ruohoinen, omenapuut kukkivat ja ympärillä kohosivat korkeat vuoret. Voiko kauniimpaa olla!
Paikkaan oli majoittunut pääsiäistä viettäviä perheitä ja huoneet siis alberguen tapaan yhteiskäytössä. Mutta yö oli todella hiljainen, vain koski lauloi.

 

Pääsiäispäivä 16.4.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kävelimme hiljalleen alas kylään ja kohti kirkkoa. Matkalla pysähdyttiin puhuttelemaan tien varressa ollutta aasia. Samalla siihen ajaa päräytti mönkijällä mies, joka toi aasille patonkia ja samalla kertoi sen olevan heidän kulkueaasinsa. Itse hän oli organisoimassa kulkueita.

Kun sitten istuimme kirkossa odottelemassa messun alkamista, tuli samainen mies tervehtimään Taunoa. Nyt hän halusi esitellä plataformeja ja selosti tämän messun kulkua. Juttua tuli paljon ja nopeasti, kuin vanhalle tutulle!
Maria-kulkue
Sitten alkoikin kulkue; suruhuntuun puettua Mariaa kannettiin lavetilla, torvet soivat ja rummut pärisivät. Kulkue lähti hiljalleen kohti kylää ja me sen mukana.
Maria ilman suruhuntua
Kylällä tulikin sitten vastaan toinen kulkue, jossa kannettiin ylösnoussutta Kristusta. Oli aika puhutteleva hetki, kun nämä kaksi kulkuetta kohtasivat ja Marian kasvoilta riisuttiin suruhuntu pois. Ja sitten vietettiin messua siinä ermitan (pieni kappeli) edessä, sinisen taivaan alla. Väkeä oli runsaasti ja kaikki parhaimpiinsa pukeutuneita.

Messu

Rumpalit

Messu

Toinen pääsiäispäivä 17.4.

Tänään meillä oli treffit Raijan ja Ricardon kanssa Casinolla. Heihin olimme tutustuneet 2,5 vuotta sitten. Suomalainen Raija on asunut Hervaksessa yli 40 vuotta. Hyvän aikaa siinä kuulumisia vaihdoimme. Sitten Raija keksi, että tulkaapa illalla käymään heillä, saa Ricardo esitellä puutarhansakin.

No puutarha olikin hyvässä kasvussa, terhakat taimet puskivat esiin multavasta maasta. Puu puulta Ricardo esitteli hedelmäpuunsa, ja samalla yritettiin painaa mieliin niiden nimiä.

Tavattiin myös Raijan ja Ricardon tyttäret Heli ja Monica, Monican mies Felix ja heidän tyttärensä Alina. Monican perhe asuu Saksassa. Siinä istuskellessa puhe kääntyi Ristoon, joka aikanaan lentokoneessa oli meille kertonut Hervas-nimisestä kylästä, eli hänen syytään/ansiotaan oli, että olimme täällä. Tauno oli lähettänyt aiemmin päivällä Ristolle tekstiviestin, että olemme Hervaksessa. Ja samalla Taunon puhelimesta löytyikin Riston lähettämä vastaus, että hänkin on täällä. No ei sitten muuta, kuin hakemaan myös Risto tähän suomalaisten tapaamiseen. Näin Raijakin nyt sai tutustua Ristoon.

Puhe oli varsinaista kielten sekamelskaa, puhuttiin sekaisin espanjaa, englantia ja suomea. Ja hauskaa oli. Kesäinen ilta oli lämmin. Ricardo haki meille Suomen tuliaisiksi ison pussillisen saksanpähkinöitä, joita hän viime syksynä oli koonnut ja kuivaillut.


Tiistai 18.4.

Kun pääsiäinen näiltä espanjalaisilta oli varsinaisesti ohi ensimmäisenä pääsiäispäivänä, tyhjeni koko albergue vieraista. Jäimme siis Taunon kanssa kaksin. Olimme kaukana asutuksesta, mutta vehmaan luonnon ja lintujen laulun ympäröiminä. Käki kukkui aamusta iltaan, vielä illalla viimeisenä soi mustarastaan huilu.

Lauantaina olimme varaamassa bussilippuja resepcionin koneelta, kun ”talouspäällikkö” yhtäkkiä muisti, että alberguen virkailija Susana lähtee tiistaina käymään Madridissa. Ja meille siis kaupattiin ilmaista kyytiä siinä.
Sovittuna aikana Susana sitten tulikin hakemaan meitä alberguesta ja meillä alkoi paluumatka. Susana oli joutuisa kuski, mittari naputti 135-140 km/h eivätkä pyörät juuri maata koskettaneet. Mutta turvallisesti pääsimme perille.

Yö jälleen keskustan hostellissa, nyt Hostal Americana. Ja hauskaa sattumaa, hostelli oli samassa talossa ja samassa rapussa kuin olimme olleet runsas viikko sitten, nyt vain pari kerrosta korkeammalla. Hostellin huone oli avara ja valoisa, tänne kannattaa tulla myöhemminkin.

Kaduilla näkyi runsaasti poliiseja, sitten huiveja sovittelevia jalkapallofaneja. Silloin Tauno äkkäsi, että tänään onkin tärkeä jalkapallomatsi kaupungissa, Real Madrid ja Bayern München ottavat yhteen. Kun vielä näitä jalkapallofaneja liikkui meidän majapaikassammekin, aavistelimme rauhatonta yötä. Mutta toisin kävi. Tosin omaa televisiota ei jalkapallon takia olisi tarvinnut avata, pelin kulun kuuli hyvin seinän läpi naapurihuoneesta. Siellä oli koolla runsas porukka asiasta innostuneita. Mutta kun peli oli ohi, laskeutui majataloon hiljaisuus.


Keskiviikko 19.4.

Aamulla metrolla Barajasin lentokentälle, piti vaihtaa kahdesti, mutta Tauno tuntui olevan metroviidakossa kuin kotonaan. Barajasissa noustiin kotiin vievään koneeseen ja jälleen vaihto Helsingissä. Loungen palvelut tuntuivat kulkijoille hyviltä. Vähän kyllä jännitti koneeseen nousu, koska olimme tehneet check-inin eka kertaa elektronisesti niin, ettei meillä ollut mitään paperista tulostetta. Mutta vain niin näyttöruudun ruudukon tiedoilla meidät koneeseen laskettiin.

Kirjoittajat

 

 

Ei kommentteja "Pääsiäisenviettoa espanjalaiseen tapaan"

Kommentoi "Pääsiäisenviettoa espanjalaiseen tapaan"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 
 

Viimeisimmät kirjoitukset