Artikkeli

Blogi - Bloggen

Kirjoittajat ovat seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Skribenterna är församlingsanställda och -bor.

Kuorolaisen kynästä – Itsensä haastamisesta

20.2.2017 | Mari Lehtiheimo

Minä pidän haasteista. Tämän olen todennut niin työelämässä kuin vapaa-ajalla. Turhaudun nopeasti, ellen keksi uusia tapoja haastaa itseäni. En tarkoita mitään extremeä, vaan enemmänkin minua ajaa eteenpäin suunnaton oppimisen ja kehittymisen halu.


 

Kuorourani aloitin 11 vuotta sitten. Työtoverin kannustuksesta päätin selättää menneisyyden möröt ja uskaltautua ”koelauluun”. Kirkkokuoroihinhan ei koelauluja ole, mutta halusin sen tehdä, koska itsetuntoni lauluasiassa oli surkea eikä minulla ollut oikein hajua siitäkään, mihin äänialaan kuulun. Niinpä eräänä syyskuun iltapäivänä löysin itseni täristen laulamasta Maa on niin kaunista Kälviän kirkon urkuparvella.
Siitä siis kaikki alkoi, ja taaksepäin katsellessa huomaa, että yhdentoista vuoden aikana on menty kyllä paljon eteenpäin. Takana on jo kahdet Kirkon musiikkijuhlat, joihin on opeteltu vaikeitakin teoksia, eikä peruskuorotoiminnassakaan olla tyydytty pysymään omalla mukavuusalueella. Kuoronjohtajamme kunnianhimo ja usko omaan kuoroon on vienyt meitä eteenpäin ja pakottanut haastamaan itseämme kuorolaisina ja kuorona.
Haasteet ovat avanneet uusia kokemuksia, ja jonkinlaisen ”bändin” ja upeiden solistien kanssa esiintyminen on tullut meille tutuksi. Parasta eteen asetetuissa haasteissa on se, kun pikkuhiljaa kokonaisuuden hahmottuessa huomaa, että mehän oikeasti opitaan tämä juttu!

Nuotti

Vuosi sitten Kokkolan seurakuntayhtymän seurakuntien kanttorit päättivät toteuttaa seurakuntayhtymän tavoitesuunnitteluun merkityn yhteistyöprojektin. Teokseksi valikoitui John Stainerin Crucifixion. Teosta Youtubesta kuunneltuani totesin, että tuossa projektissa haluan ehdottomasti olla mukana. Kertaakaan projektin aikana en katunut päätöstäni osallistumisesta!
Isolla porukalla oli hienoa yhdessä pähkäillä asioita ja opetalla uutta ja vihdoin huomata, kuinka kova uurastus palkittiin loistavana esityksenä ja valtavana onnistumisen tunteena. Teoksen nostattaman endorfiinihumalan taittumisen jälkeinen tyhjyys oli valtava. Olivathan esitystä edeltävät kuukaudet kuluneet tiiviisti harjoituksissa ja vapaa-ajalla itse opiskellessani omaa kuorostemmaani ja sanojen oikeaa ääntämistä - ja hetkessä se kaikki oli ohitse. Projekti jätti valtavan palon tehdä jotain vastaavaa, tai ehkä kuitenkin jotain vähän haastavampaa, pian uudelleen.

Crucifixion-projektin jälkeen suunnittelimme Kälviän kirkkokuoron johtokunnan kokouksessa kevään 2017 kirkon musiikkijuhlareissua Helsinkiin. Käydessämme läpi juhlien ohjelmistoa huomasimme, että juhlilla on tarjolla myös isompi projekti: Händelin Messias-oratorio. Voitte arvata, että kahta kertaa minun ei tarvinnut miettiä, osallistuako projektiin vai ei, koska kanttorimme lupasi opettaa meille stemmat oratorioon, jos olemme siihen innostuneita osallistumaan. Niinpä kuorostamme viisi rohkeaa ilmoittautui mukaan. Nuotit saimme loppuvuodesta, samoin linkit stemmaäänitteisiin, ja niin saattoi opettelu alkaa.
Messias-oratorion nuotit
Ensimmäisen kerran kuunnellessani stemmojani olin kyllä ihan varma, että liityn niihin meidän kokeneisiin kuorolaisiin, jotka ensimmäiseksi uuden vieraskielisen nuotin saatuaan huokaavat syvään ja toteavat, että tätä ei kyllä ikinä opita (todettakoon, että aina ne on kuitenkin hyvin opittu). Ja jos ihan rehellinen olen, niin ei itkukaan ollut silloin kaukana.
Kuitenkaan en edes silloin ajatellut luovuttavani, vaan rohkeasti härkää sarvista kiinni ja opettelemaan! Ja niinpä pikkuhiljaa sanat alkoivat löytää paikkansa nuottien seassa ja ääntäminen kävi tutuksi kuunnellessa Youtubessa erilaisia sovituksia teoksesta. Itselleni ahkerana tietokoneen käyttäjänä,kyseinen sivusto on tullut kultaakin kalliimmaksi laulujen opettelussa, itse kun kuulun siihen osaan laulajia, jotka oppivat asioita pitkälti korvakuulolta.

Oratorioon osallistujille Kirkkomusiikkiliitto järjestää valtakunnallisesti neljä harjoituspäivää, ja johonkin niistä osallistuminen on ollut pakollista, jos on projektiin ilmoittautunut mukaan. Itse suuntasin kuorokavereideni kanssa 18.2. Ouluun harjoittelemaan yhdessä 50 muun laulajan kanssa. Harjoituksiin mentäessä itselläni oli hieman epävarma mieli, kun harjoitteluni on muiden kiireiden takia ollut vähän maltillisempaa kuin yleensä.
Epävarmuus karisi pian kun päästiin alkuun. Isossa porukassa kun on ihan eri juttu laulaa kuin yksinään opetella omaa stemmaansa. Omissa stemmaharjoituksissamme osa äänistä tuntui valtavan korkeilta ja vaikeilta, mutta porukassa huomasin, ettei minulla ole oikeasti mitään ongelmaa niiden kanssa, päinvastoin ne tuntuivat yllättävänkin matalilta. Kavereista kun saa tukea ja varmuutta sille, että omasta suustakin tulee ne juuri oikeat äänet!
Oli hienoa huomata, että itsenäinen opettelu ei ole mennyt hukkaan, vaan että ihan oikeasti minä äännän sanat oikein, pystyn seuraamaan johtajaa ja ennen kaikkea pysyn nopeatempoisissa osissa mukana.
Kaikki tämä lisää itsevarmuutta ja rohkeutta heittäytyä täysillä mukaan.

Niin, rohkeus. Itsensä haastamiseen ja kehittämiseen tarvitaan rohkeutta, rohkeutta mennä omien mukavuusalueiden ulkopuolelle. Joskus on otettava se ensimmäinen askel ja haastettava itsensä.
Minä tein sen rohkean ratkaisun silloin 11 vuotta sitten uskaltautumalla sanomaan ääneen, että voisinko tulla koelauluun. Kuorossa laulamisessakin rohkeus on tärkeää; itseä ja oppimista kun helpottaa, että antaa rohkeasti vaan mennä eikä arkaile taikka peesaile toisia. Täydellinen ei tarvitse olla, kehittymisen varaa meillä on kaikilla. Rohkeus antaa myös uskottavuutta. Rohkeasti ja vahvasti esitetty teos vakuuttaa kuulijan siitä, mistä halutaan kertoa.

Huolimatta lyhyestä yhteisestä harjoitusajastamme Oulussa oratorion osat kuulostivat paikoitellen varsin hyviltä ja saivat ihon kananlihalle. Samalla kun kuvitteli, miltä kaikki mahtaakaan kuulostaa 20. toukokuuta, kun teos esitetään Senaatintorilla Helsingin tuomiokiron portailta tuhannen kuorolaisen ja orkesterin voimin!
Vaikka edessä on vielä pitkä matka ja valtavasti työtä jokaisella laulajalla, antoi yhteisharjoitus uskoa siihen, että oikeaan suuntaan ollaan menossa.
Ja se, että saan olla mukana tekemässä jotain näin ainutkertaista koko Suomessa, motivoi minua valtavasti eteenpäin.

 

Ei kommentteja "Kuorolaisen kynästä – Itsensä haastamisesta"

Kommentoi "Kuorolaisen kynästä – Itsensä haastamisesta"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 
 

Viimeisimmät kirjoitukset